Apteekkari Päivi Avila nauttii maalaisapteekin tunnelmasta ja asiakaspalvelusta. Jäppilän ja Naarajärven apteekkariksi hän päätyi 7 vuotta sitten äitinsä kannustuksen innoittamana.
Apteekkari Päivi Avila ei ollut koskaan käynyt Jäppilässä ennen kuin hänet nimitettiin Naarajärven apteekin ja Jäppilän sivuapteekin vetäjäksi vuonna 2012. Eikä Naarajärvikään ollut kovin tuttu. Apteekkiluvan myötä Avila alkoi koukata kotoaan Suonenjoelta Jäppilän kautta Naarajärvelle ja toisin päin.
‒ Tulen hölmön onnellisena ja tyytyväisenä töihin joka päivä. Olen vähän boheemi, en ehkä tyypillinen apteekkari, Avila nauraa.
Apteekkityössä Päivi Avila nauttii eniten asiakaspalvelusta. Pienissä apteekeissa vuorovaikutus on paljon muutakin kuin vain puhumista lääkkeistä ja niihin liittyvää neuvontaa.
‒ Nautin työstä maalaisapteekissa. Tämä on joustavampaa ja ketterämpää kuin kaupunkien isoissa apteekeissa. Pystymme palvelemaan asiakkaita yksilöllisemmin, Avila tiivistää.
Isoissa apteekeissa on enemmän kiireen tuntua. Jäppilässä ja Naarajärjellä asiakkaat juttelevat sekä keskenään että työntekijöiden kanssa, jos joutuvat odottamaan hetken. Ilmapiiri on mukava.
‒ Jäppilässäkin ollaan monen asiakkaan kanssa tuttuja. Joskus joku asiakas saattaa tuoda kahvipullat tullessaan. Ei sellaista tapahdu isoissa apteekeissa.
Äiti kannusti apteekkialalle
Ammatinvalinta on usein monen tekijän summa. Myöskään Avila ei nuorena ollut täysin varma, mitä hän haluaisi ryhtyä tekemään ammatikseen. Hän kävi lukion jälkeen kaverinsa innostamana vuoden kestävän emäntäkoulun sikala- ja lypsyvuoroineen. Sen jälkeen opinnot jatkuivat kaupallisella alalla merkantiksi.
Avilan äiti kävi siivoamassa apteekkia Suonenjoella. Hän kehotti tytärtään harkitsemaan apteekkialaa, josta voisi löytyä vakaa ja siisti sisätyö. Äidin kannustus on myöhemminkin vauhdittanut Avilan uraa eteenpäin.
Avila on ehtinyt nähdä apteekkialaa monesta näkökulmasta. Hän on työskennellyt muun muassa Vaalijalan lääkekeskuksessa, joka on sittemmin jo lopettanut toimintansa. Apteekkikokemusta kertyi Vimpelistä ja Keuruulta. Pisimpään Avila työskenteli Vesannolla proviisorina.
Vuonna 2012 äiti alkoi kysellä, eikö apteekkeja ole ollut haussa viime aikoina. Omaa apteekkia ei perusteta noin vain. Avoimet apteekkiluvat tulevat hakuun Fimean eli lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen sivulle. Perussääntö on se, että ansioitunein saa paikan.
Avila päätti vilkaista, mitä on tarjolla ja huomasi haun Naarajärven apteekin ja Jäppilän sivuapteekin vetäjäksi. Paikka oli sen verran lähellä, että Avila päätti pistää hakemuksen matkaan. Hän ei kuitenkaan odottanut suuria. Hakijoita oli yhteensä 15, ja joukossa oli Avilan mielestä koviakin nimiä.
‒ En edes seurannut, miten kisassa käy. Sain tietää asiasta vasta kun silloisen työpaikkani Vesannon apteekin apteekkari onnitteli minua apteekkiluvasta, Avila nauraa.
Palvelut säilyvät, kun niitä käytetään
Apteekin perustyö on asiakaspalvelua eli resepti- ja itsehoitolääkkeiden myyntiä. Välillä selvitetään, ovatko kaikki lääkkeet keskenään yhteensopivia. Myynnissä on myös jonkin verran muita hyvinvointituotteita.
Sen lisäksi on paljon apteekissa asioivilta näkymätöntä työtä. Taustalla muun muassa jaetaan kotipalveluasiakkaiden lääkedosetteja valmiiksi, tilataan lääkkeitä ja puretaan niitä hyllyihin oikeille paikoille. Ja sitten ovat erilaiset yrittäjän paperityöt.
Kun Jäppilän terveysaseman palveluja supistettiin, kylällä oltiin huolestuneita apteekin tulevaisuudesta. Loppuuko se seuraavana?
Toistaiseksi palvelu pelaa, ja Avilan mukaan lopettaminen ei uhkaa lähiaikoina. Asiakkaita on riittänyt mukavasti, ja kesäasukkaat tuovat oman panoksensa kokonaisuuteen. Tappiollisesti toki mitään toimintaa ei pystyisi pyörittämään.
‒ Pidän suuressa arvossa sitä, että jäppiläläiset käyttävät apteekin palveluja. Lääkkeet ovat joka paikassa saman hintaiset eli ei tarvitse pelätä niiden olevan pienessä paikassa kalliimpia, Avila sanoo.
Uinti ja koulutuspäivät irrottavat työpaineista
Lomaa Päivi Avila ei pahemmin pidä. Kesäisin hän tuuraa työntekijöiden lomia niin Jäppilässä kuin Naarajärvelläkin. Lisäinnostusta Avila hakee erilaisista koulutuksista. Hän on opiskellut yrittäjätutkinnon ja käy parhaillaan toimitusjohtajakoulutusta.
‒ Koulutukset ovat minun lomapäiviäni, jotka irrottavat sopivasti arjesta.
Vastapainoa työlle tuo vuodenikäinen koira ja oma perhe. Varsinkin 20- ja 16-vuotiaat tytöt ovat tärkeitä. Koti Suonteen rannalla mahdollistaa uimisen ja luonnosta nauttimisen. Kodin ikkunasta avautuva järvimaisema rauhoittaa ja muistuttaa jokaisen hetken tärkeydestä.
‒ Tykkään vedessä räpiköinnistä. Tytöt aina sanovat, että tule jo äiti pois sieltä, Avila nauraa.
Tänä kesänä Päivi Avila on ensimmäistä kertaa mukana Partaharjun kesäteatterissa. Ensikertalaiselle napsahti suoraan kolme pienempää roolia. Teatteri on niin erilaista kuin oma työ, että se irrottaa ajatukset sopivasti arjen askareista.
Myös rupattelu ja vuorovaikutus ihmisten kanssa on Avilalle tärkeää ja tuo mukanaan mielekkyyden tunteen.
‒ Opin joka päivä jotain uutta. Olen oppinut pitkäikäisiltä asiakkailta, miten suuri merkitys positiivisuudella ja hyväntuulisuudella on elämässä.
Teksti ja kuvat: Hanna Moilanen