ONKO MAALLA ASUMINEN IHAN PIMEETÄ?
Eipä suinkaan. Tai voiphan se olla tai voip olla olemattakii, jos savolaiselta kysytään. Jäppilässä 2,5 vuotta asunut Marjo Kaisko on bloggaava lähihoitaja. Marjo kirjoittaa blogia nimeltä Ihan pimeetä.
Teksti: Netta Nyyssönen
Kuvat: Jukka Suhonen
Marjo Kaisko aloitti bloggaamisen asuessaan Joutsassa. Ensimmäinen blogi oli nimeltään Unelmien mummonmökki. Marjo innostui kirjoittamaan omaa blogiaan luettuaan toisten kirjoittamia blogeja ja varsinkin juttuja vanhoista tavaroista. Muutettuaan Jäppilään avomiehensä kanssa Marjo aloitti uuden blogin nimeltään Lahnakuttava. Ihan pimeetä-blogi syntyi Marjon muutettua Kaitalan-tilalle Jäppilän Sakonkylään.
Muutto Kaitalan-tilalle tapahtui Marjon erottua avomiehestään 1,3 vuotta sitten. Vuokra-asunnon löytyminen Jäppilästä oli toiveissa, mutta tuntui välillä epätoivoiselta, sillä sopivia vuokra-asuntoja oli tarjolla vähän. Vuokra-asuntoja Marjo oli etsinyt netistä. Kriteerinä oli sopivan pituinen työmatka Varkauteen, missä Marjo työskentelee lähihoitajana vanhusten parissa. Lisäksi Marjo toivoi puutaloa, mistä löytyisi oma rauha ja luonto olisi lähellä.
Nyt Marjo siis asuu yksin maalla ja kaikki on ihanan rauhallista.
”En ole kovin sosiaalinen ihminen, en tykkää kauheasti äänistä. Täällä luonto on oven takana ja voin lähteä metsään tai soutelemaan. Tykkään seurata luontoa ja eläimiä eri vuodenaikoina”, Marjo kertoo.
Marjo harrastaa valokuvausta ja kuvaa valikoimatta kaikkea näkemäänsä metsäretkillään. Aluksi Marjolla oli pokkarikamera, mutta nyt hän on jo panostanut parempaan kameraan. Marjo kuvaa fiilispohjalta ja on tyytyväinen kuviinsa. Valokuvia ja tarinoita metsästä pääsemme katselemaan Ihan pimeetä-blogissa.
”Olen käynyt valokuvauksen viikonloppukurssin ja olisin kiinnostunut luontokuvauskurssista. Voisikohan sellaisen saada Jäppilään?” Marjo pohtii.
MAALLA ASUMISTA ROMANTISOIDAAN
Marjon vuokraama talo on vuonna 1952 rakennettu, ilmaeristetty puutalo. Talossa lämpöä tuottaa leivinuuni, puuhella ja pönttöuuni. Sähköpatterit ja ilmalämpöpumppukin löytyvät, mutta niitä Marjo ei juurikaan käytä. Elintasosiivessä on sähkölämmitys. Polttopuita kuluu ja niitä Marjo on tilannut Esa Kuroselta. Tietoa polttopuiden tilaamisesta Marjo etsi Mottinetistä.
”Välillä kyllästyttää hakea puita, eikä jaksaisi pitkän työvuoron jälkeen lähteä kantohommiin, mutta se on vaan tehtävä. Usein romantisoidaankin maalla asumista. Mutta maalla asuminen on kivaa, en vaihtaisi helppoon kaupunkiasumiseen. Ja voihan maalla saada apuja rahalla, jos haluaa esimerkiksi mökkitalkkarin. Kun muutin, mietin tien aurausta. Talvi-aikana eläminen ja liikkuminen vaatii vähän ennakoimista, sillä peltotie voi olla tuiskun vuoksi ummessa”, Marjo kertoo.
Marjo Kaisko lämmittää tupaansa leivinuunilla.
”Vuokra-asumisessa hyvää on se, ettei tarvitse huolehtia talosta itse. Voi soittaa vuokranantajalle, jos esimerkiksi vesipumppu ei toimi. Toisaalta ei voi tehdä talosta täysin oman tyylistä eli vaihtaa esimerkiksi tapetteja.”
VILLI PUUTARHA JA KASVATUSKOKEILUT
Pihatöistä Marjo nauttii ja tekee niitä fiiliksen mukaan. Marjo tykkää rehevästä pihasta ja ruukkukukista. Kasvatuskokeilut ovat keväistä puuhaa.
Taimet kasvavat kesää kohti.
”Viime kesänä kasvatin maissia, mutta ne eivät ehtineet. Tänä keväänä kasvamassa on chiliä, paprikaa ja papyrusta”, Marjo listaa.Saa nähdä miten niiden käy. Ehkä näemme ja kuulemme sen Marjon blogin kautta.
Ihan pimeetä maalla asuminen ei tosiaankaan näytä olevan. Marjon mielestä ainakin Jäppilässä on hyvät palvelut.
”Jäppilä on sopivan kokoinen kylä. Täältä löytyvät peruspalvelut eli esimerkiksi lääkäri ja hammaslääkäri. KST- auto on hyvin palveleva, ihmisystävällinen autokorjaamo ja palvelu on ollut nopeaa. Ullan kellaripuodista saa kastamista eli kahvileipää sekä hyvää vietävää myös työkavereille. Kellaripuodista löytyy vaikka onkivavat ja siellä on laaja valikoima kaikkea.”
”Myös Sale-kauppa palvelee kyläläisiä. Harmillisesti sieltä ei talvisin saa chilisulatejuustomakkaraa, mutta muuten Jäppilästä löytyy kaikkea”, Marjo naurahtaa.
Luonto ja kylämiljöö on arvokas itsessään. Jäppilän kauneimmiksi paikoiksi Marjo mainitsee muun muassa Salmen lavan, Hietakylään vievän harjualueen, lintutornin ja kodan.
PALAUTETTA BLOGISTA
Marjo saa paljon viestejä bloginsa kautta.
”Monet ihmiset haluaisivat muuttaa maalle, mutta uskallus puuttuu. Ajatellaan, että muutetaan sitten kun ollaan eläkkeellä tai kun lapset ovat kasvaneet ja lähtevät kotoa”, Marjo listaa.
Monet kokevat lasten kanssa maalla asumisen vaivalloiseksi, koska lapsia tulisi kuljettaa autolla harrastuksiin kaupunkiin. Maalla yksin asuminen on Marjon mielestä persoonakysymys. Monia ei välttämättä pelota olla maalla, mutta moni pelkää ihan pimeää.
”Ihan pimeää- blogia ei kannata ottaa ihan pilkun päälle tosissaan. Joskus tulee palautetta esimerkiksi voimasanoista. Mutta itse koen, että blogi ei olisi enää mun blogi, jos kirjoittaisin sen niin kuin lukijat haluavat.”
”Kuvien myötä kirjoitan mitä mieleen tulee eli en sensuroi paljoa tekstiä. Siellä voi olla kirjoitusvirheitä, joita korjailen sitten jälkikäteen, en tykkää oikolukemisesta. Nyt blogi on pitkälti sitä mitä minä olen. Se lukee kuka tykkää tyylistä”, Marjo kiteyttää.
Marjon blogin kautta pääsemme tutustumaan yhden naisen elämään maalla. Blogissa on sivun latauksia keskimäärin noin 300-600 päivässä.
Tutustu Marjo Kaiskon Ihan pimeetä-blogiin tarkemmin täällä!