Pian edessä ovat koko Suomen kannalta merkittävät vaalit. Valtakunta on jaettu 21 alueeseen, ja Helsinki roikkuu lisäksi tämän ulkopuolella. Siellä ei äänestetä eikä valita aluevaltuustoa.
Ratkaisevan tärkeää on, että äänioikeutetut lähtevät uurnille erityisesti Pieksämäellä, missä edellisten kunnallisvaalien äänestys jäi hävettävän alhaiseksi 46,5 prosenttiin. Vain aktiivisuudella sitä voi nostaa, ja näin Pieksämäki pystyy kampeamaan 59 paikkaisessa aluevaltuustossa Mikkelin ja Savonlinnan ylivoimaa vastaan.
Ratkaisevat päivät ovat ennakkoäänestyksen osalta 12.-18 päivinä tammikuuta ja varsinaisena vaalipäivänä 23. päivä tammikuussa. Vaaleissa valitaan 59 aluevaltuutettua. Lisäksi tulevat eri jaostot, joihin voidaan kuntayhtymänä nimetä myös sellaisia, jotka eivät tule valtuustoon valittua.
Suurimmat äänisaaliit Mikkeliin?
Edustajien valinta tapahtuu Suomen vaalilain mukaan. Ensin äänet menevät puolueille ja sen jälkeen ne jaetaan suhdelukujen perusteella ehdokkaille. Näin ollen on tärkeää, että Pieksämäen kokoisella paikkakunnalla tulee ehdokkaille äänikeskittymiä.
Joukko on siis melkoinen, mutta niin on rahasummakin, joka kuntayhtymässä pyörii vuosittain. Se on noin 600 miljoonaa euroa vuodessa, ja työntekijöitä on noin 7000.
Äänestysaktiivisuus Pieksämäellä on erityisen tärkeää siitä syystä, että ennakkolaskelmien mukaan suurimmat äänimäärät menevät Mikkeliin ja Savonlinnaan. Se merkitsee myös eniten valittuja, vaikka äänestää voikin ehdokasta koko Etelä-Savon alueella.
Toinen vaihtoehto olisi ollut, että kunnille oisi määrätty ehdokaskiintiöt. Näin ei kuitenkaan jostain syystä tehty.
Aktiivisia aluevaltuutettuja tarvitaan
Tosiasia on, että äänestäjä valitsee mieluimmin oman paikkakunnan ehdokkaan. Ja se on oikein. Kuka muu meidän asioitamme puolustaa, jos eivät oman paikkakunnan valitut.
Toisaalta ehkä pari kertaa vuodessa kokoontuva aluevaltuusto käsittelee sen verran mittavia asioita, että tuskin kukaan hallitsee sellaista massaa.
Näin ollen ennustankin, että koko kuntayhtymästä tulee viranhaltijoiden lähes täydellisesti hallitsema samaan tapaan kuin aikoinaan kuntainliitoissa.
Tämä taas merkitsee sitä, että nimettävän hallituksen ja jaostojen on oltava aktiivisia ja taisteltava viranhaltijoiden ylivaltaa vastaan, Ylivaltaa siksi, että virkakoneisto on yleensä tunteetonta, eikä ota juurikaan huomioon paikallisia tarpeita suuren myllyn pyöriessä.
Pienten paikkojen palvelut vaaravyöhykkeellä
Ylimenokausi on kolme vuotta, eikä sinä aikana karsivat rattaat juurikaan pyöri. Sen jälkeen alkaa mylly jauhaa, ja erityisesti pienten paikkakuntien palvelut joutuvat vaaravyöhykkeeseen.
Samaan joukkoon kuuluvat silloin paloasemat. joskin pelastustoimen osuudesta onkin puhuttu julkisuudessa melko vähän. Pelastustoimi taistelee kuitenkin samoista rahoista kuin sosiaali- ja terveystoimi.
Ylimenokaudella kuitenkin riittää tehtävää yllin kyllin. Yhteensovittamista riittää esimerkiksi Mikkelin ja Savonlinnan välillä ja lisänä rokassa on Pieksämäen oma perusterveydenhuolto.
Kohti laajempia maakuntia?
Tulevaisuutta ajatellen, voi hyvinkin olla, että tämä on alkusoittoa. Julkisuudessa on jo väläytetty Suomen jakamista osavaltioihin. Ehkä tämä ajatus on vielä kaukana, mutta Etelä-Savon kohdalla paljon tärkeämpi kysymys on maakunnan itsenäisyys.
Kukaan ei tietysti tiedä millainen suomalainen yhteiskunta on esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua. Arvelen kuitenkin, että silloin ovat yhtä Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Kajala.
Etelä-Karjalan asemaa en lähde ennustamaan, mutta selvää on, että sekin tulee kuulumaan samaan joukkoon koko Itä-Suomen kanssa.
Aki Heinonen
Kirjoittaja on vankasti osa-aikainen jäppiläläinen, joka on toiminut aluetoimittajana kuudella vuosikymmenellä ja äänestänyt kaikissa vaaleissa. Hän viettää nykyisin useamman kuukauden vuodessa mökillään Jäppilän Syvänsin Syrjäjärvellä.
