Kyläblogi

Betonit ovat ikuisia

Käsivarsi on jäänyt peiton ulkopuolelle, ja yön viileys tuntuu siinä hyytävänä. Herätyskelloa en tarvitse, se on sisäänrakennettu takaraivoon. Herätys on klo 6.00, työt alkavat klo 7.00, mutta jotenkin aamu ei vaan lähde alkuun, tahmoo. Sain häthätää puuron keitettyä, ja nyt kävelen ulos äidin kutomaa räsymattoa pitkin.

Joka askeleella lattia antaa periksi, avaan oven ja raikas syysilma Pieksäjärveltä tervehtii minua työmaaparakin rappusilla. Pertinkujan kaava on saatu vihdoin vahvistettua. Nyt ollaan rakentamassa 12-kerroksista kerrostaloa hienolle paikalle järven rannalle.

Huoneiston läpi on komea näkymä Pieksäjärvelle. Vastapäätä on mahtava näkymä torille ja keskustaan. Mikään ei vaan tahdo lähteä rullaamaan. Työmaalla ei tapahdu mitään. Pomo sanoi, että uusi, kokenut betoniraudoittaja aloittaisi työt tänään, mutta miestä ei näy missään. ”Ihtensä on kaikki tehtävä”, sanoi paikallinen rakennusurakoitsija.

Asettelen betoniverkkoja ja harjaterästankoja valmiiksi nippuun. Tuntuu, että aina on joku verkko nurkasta kiinni toisissa, ihan kuin olisivat oppineet olemaan yhdessä. Tahmoo tämäkin. Kypäräkin valuu silmille, kun vähän päätä kääntää.

Betoniraudoittaja saapuu työmaalle

Syrjäkorvalla kuulen, kun joku molottaa englantia, kädet tehostavat sanottua. Pomo saapuu ja esittelee uuden betoniraudoittajan. Päällä ei ole raksoilla tuttua keltaisenoranssia huomioasua, vaan farkut, ruudullinen flanellipaita, kypärä jostain 70-luvulta ja harmaa charmi.

Nyt tahmoo oikein kunnolla. Puheessa on jotakin tuttua minulle ja parille muullekin. Connery, Sean Connery, esittäytyy tulokas ja paiskaa kättä reilusti, koronat unohtaen.  Ihmetys on suuri. Miten tämä Bond-konkari on betoniraudoittaja? Ja että tänne Pieksämäelle raksalle? Joku tiesi kertoa, että mies oli tullut kohentamaan ammattitaitoaan, kun oli päässyt muissa hommissa unohtumaan surrilangan kieputtaminen.

Siinä sitten porukalla jatkettiin betoniverkkojen ja harjaterästen niputtamista valmiiksi nostokurjelle, joka nostaisi niitä korkeuksiin. Sean kertoi, että Pieksämäki on hieno paikka: järvet, maisemat, ihmiset, kaikki on hienosti. Näinhän se on, jonkun on tultava se meille kertomaan, kun itse ei ymmärretä. Ollaan betoniin hierottu timantti!

Kohta oltiin jo kavereita. Ihmemies on tämä ”Siion”, vaan ei meinannut nippu valmistua millään. Nippua alettiin nostamaan, ja Siion ohjeisti nosturinkuljettajaa etusormea pyörittäen, varsinainen kultasormi.  Lippu heilahti nostettaessa, tarttui trukkilavan kulmaan ja kallistui samalla kaatuen. Mahtava ryminä ja pyörivä etusormi vaihtui kansainvälisesti tunnettuun paikallaan olevaan keskisormeen!  

Nilkkoja myöten savessa

Herään. Se oli vain uni. Avoimesta ikkunasta kuuluu kesällä karussa olleen hieholauman ammuminen Alasuolta. Huokaus, ovat kuitenkin ”tontilla” eivätkä Partaharjussa. Olihan uni, helpotus, vaimokin siinä vierellä, nenä söpösti rutussa.

Mietiskelen siinä loikerehtiessa, miten joissakin unissa asiat eivät tahdo millään edetä. Jotain samaa on ollut viime keväästä lähtien ilmassa koronan yrittäessä ottaa meistä otetta. Ihan kuin olisi ojan pohjalla saappaat nilkkoja myöten savessa ja yrittää mennä rivakasti eteenpäin huomaten, ettei tästä oikein mitään tule.

Jäppilän Kesäpäiviä suunniteltiin. Yrittäjien näytelmää kesäpäiville kerettiin pari kertaa harjoitella etänä Teamsin välityksellä ja todettiin asian mahdottomuus. Sovittuja tapaamisia peruttiin ja tuntui, että nythän tässä on aikaa, vaikka ongelle.

Vaan niin loppui rauha. Heinämäessä ollut hieholauma säikähti jotain ja karkasi. Niitä sitten etsittiin kaksi viikkoa kissojen ja koirien kanssa, vaan ei ollut apua kissoista eikä koirista. Poikani soitteli Kuopiosta ja ilkkui, että ihan vähän vaan unohtaa Eskon kanssa veräjää auki niin on medianäkyvyys taas saavutettu.

Kaiveli se herkkää mieltäni, mutta kestin ja nykäisin timotein tähkän heinäntupesta suupieleen roikkumaan. Apua saatiin niiltä kymmeniltä maaseudulla asuvilta ihmisiltä, jotka ovat kasvaneet yhdessä tekemiseen ja auttamiseen, kun apua joku tarvitsee.

Syksy on minulle maanviljelijänä rauhoittumisen aikaa. Kesän sato korjattu, talveen varauduttu. Kynnetty pelto viestii siitä, että kaikki alkaa taas keväällä uudelleen. Se mikä jäi viime kesältä toteutumatta, on meillä seuraavalle kesälle jo puoliksi tehtynä. Se tehdään yhdessä.

Kaikki jamesbondit onnistuivat aina lopussa, vaikka välillä kaikki näytti toivottomalta.

Teksti Matti Kauhanen

Kirjoittaja on cowboy, joka fanittaa Sean Conneryn elokuvia. Blogiteksti on kirjoitettu lokakuussa ennen Sean Conneryn menehtymistä.

Share This