Kyläblogi

Jäppilä – harjujen ja vesistöjen kirjavoima koti monipuoliselle luonnolle

Jo lapsena tunsin Jäppilän kunnan nimen ja myös sijainnin Suonenjoen kupeessa. Ensimmäistä kertaa pääsin kuitenkin käymään Jäppilässä vasta 1999, kun vierailin Jäppilässä vaimoni Kaisun perheen mökillä Hietakylässä Hiukkasen rannalla. Ihastuin Jäppilän ainutlaatuisten harjujen ja vesistöjen rikkomaan maalaismaisemaan. Vastaavaa kokonaisuutta ei Suomesta juuri löydä.

Jäppilän maisema on pienipiirteistä. Terävien ja jyrkkien harjujen välissä on jääkauden muovaamia suppia eli harjukuoppia, joiden pohjalla on usein lampi. Jääkauden jälki näkyy myös vesistöissä. Monet järvet ovat hiekka- tai hietarantaisia ja järvien pohjissa on paikoin jyrkkiä hiekkapenkkoja. Jäppilästä löytyy myös soita ja suolampia. Maatalousmaisemasta löytyy edelleen perinteisiä ketokasveja, kuten kelta-apila, ketoneilikka ja peurankello.

Monipuolinen linnusto

Jäppilän Tuomiojärvi on yksi Suomen pisimpään tutkituista lintujärvistä. Jo 1930-luvulla Antti Reinikainen selvitti Tuomiojärven linnustoa. Työtä jatkoi nyt jo edesmennyt Jukka Kauppinen ja vuodesta 2012 lähtien olen jatkanut lintulaskentaperinnettä.

Järvellä on yksi Suomen suurimmista naurulokki- ja pikkulokkiyhdyskunnista. Minulle artikkelin avauskuvassa näkyvä naurulokki on elämäni lintu. Sen suojissa pesii monipuolinen lintulajisto. Niinpä viime vuosina Suomessa voimakkaasti taantuneita rehevien vesien sorsia, kuten punasotkia ja lapasorisia, pesii järvellä edelleen lokkien suojissa.

Naurulokit puolustavat joukolla yhdyskunnan pesiä, siis myös sorsien pesiä. Naurulokit eivät ryöstä sorsien pesiä, joten sorsat hyötyvät tästä pesien ja poikasten suojelusta.

Tuomiojärvi oli alkukoti myös joutsenen paluulle. Näiden joutsenten jälkeläiset asuttavat nykyisin laajalti Etelä- ja Pohjois-Savon vesiä.

Kaakkurit ovat palanneet

Jäppilän seudun vesillä on kuikka yleinen pesimälintu. Pienten metsälampien kaakkuri kuului myös linnustoon. Sen asutushistoriasta kertovat monet kaakkuriin viittaavat lampien nimet, kuten esimerkiksi Kaakko- tai Katrolampi. Useimmat kaakkurilammet ovat kuitenkin autioituneet Suomessa. Tämä johtunee soiden kuivatuksesta ja runsastuneista pienpetokannoista. Kaakkuri ei pärjää enää suolampien rantojen turvereunuksella.

Mökkinaapurimme Ossi Lapin aloitteesta kaakkuria ryhdyttiin auttamaan. Olen tehnyt Helsingin kupeeseen Nuuksioon kaakkureille turvelauttoja pesäpaikoiksi, ja niiden ansiosta on Nuuksion kaakkurikanta ripeästi kasvanut. Päätimme Ossin kanssa tehdä lauttoja myös Jäppilään. Ossi tiesi paikat sekä maanomistajat ja minulla oli kokemusta lautoista. Nyt lauttoja on myös Jäppilän seudun lammilla. Tänä vuonna saimme Ossin kanssa iloksemme huomata jo kahden kaakkuriparin tuottavan täyden kahden poikasen poikueen! Mystinen kaakkuri näyttääkin palanneen kotiinsa.

Kaakkuri on leviämässä Jäppilän seudulle kelluvien turvelauttojen turvin. Veden saartamilla lautoilla kaakkurit ovat hyvässä turvassa pedoilta.

Suurpedot yleistyvät

Jäppilän metsissä on jo vuosia ollut vakaa karhuasutus. Ne liikkuvat laajalti Jäppilän ympäristössä. Suurpedoista myös susi on tullut viime vuosina tutuksi. Ilves on elänyt Jäppilän metsissä jo pidempään. Ilves aiheuttaa harmia metsäkauris- ja valkohäntäpeurakannalle. Ruokintapaikoilta ilveksen on helppo napata pieniä sorkkaeläimiä saaliikseen.

Uusin tulokas ahma on varsin harmiton asukas. Se tyytyy vähempään kuin isommat suurpedot. Haaskojen rippeet tai liikenteen vammauttamat tai tappamat eläimet ovat sille tärkeää ravintoa talven niukkoina aikoina. Ahman lumijälkiä havaitaan vuosittain Jäppilän alueella.

Vieraslajit riesana

Vieraslaji supikoira on myös Jäppilässä yleinen. Sitä ovat metsästäjät torjuneet aktiivisesti metsästysalueiltaan. Osansa supikoirajahdista on toteuttanut myös ahma. Sen on havaittu jäljittävän supikoiria talvisin, ja jälkien päästä on löytynyt syödyn supikoiran jäännöksiä. Supikoira lieneekin ahmalle tärkeä saalislaji, ja metsästäjien ja ahman yhteinen ”supikoirajahti” on osaltaan turvannut maassa pesivien lintujen pesimämenestystä pitämällä supikoira-asutuksen harvana.  

Lupiini (takana sinininen) uhkaa tukahduttaa masmalon (etualalla keltakukkainen) ja tunturikurjenherneen (etualalla sinikukkainen masmaloiden seassa) Jäppilän harjuilla.

Kaunis lupiini on paikoin hankala vieraslaji myös Jäppilässä. Tehokkaasti leviävä lupiini pystyy tukahduttamaan alkuperäisen ketokasvillisuuden valtaamalla kasvupaikat ja varjostamalla hennot ketokasvit kuoliaaksi. Niinpä monet kauniit ketokasvit ovat hävinneet teiden varsilta.

Nyt myös harjuilla kasvava harvinaiset masmalo ja tunturikurjenherne sekä valkolehdokki ovat vaarassa jäädä lupiinin tukahduttamiksi. Ne tarvitsevat kiireesti ihmisten apua säilyäkseen Jäppilän ainutlaatuisilla harjuilla. Perinteiset ketokasvimme ovat arvokas osa vanhaa maaseutuperinnettä. Niiden ei soisi häviävän viehättävästä Jäppilän luonnosta.

Teksti ja kuvat: Veli-Matti Väänänen

Kirjoittaja oli jo lapsena kiinnostunut linnuista ja niistä tuli myös hänen ammattinsa Helsingin yliopistossa. Väänänen toimii Metsätieteiden laitoksella riistaeläintieteen yliopistonlehtorina. Tieteellisen työn ja opettamisen lisäksi hän on toimittanut tai kirjoittanut useita kirjoja mm. riistanhoitoon ja metsästykseen liittyvistä teemoista. Kanakoirametsästyksen lisäksi hän valokuvaa ja harrastaa lintuja myös vapaa-ajalla.

Share This