150 vuotta sitten tultiin hevosilla kirkkoon. Niin nytkin, mutta vähän erilaisilla hevosvoimilla. Kirkonmäen seutu oli täynnä autoja, ja juhlamessuun kokoontui noin 230 seurakuntalaista.
Täydessä valaistuksessa olevan kirkon penkit alkoivat täyttyä, kun kellot kutsuivat seurakuntalaisia Jäppilän kirkon 150-vuotisjuhlamessuun. Puolipäivä-jumalanpalvelus ”aljetaan virrellä 172 Tänne Jesus tulimme”, luki käsiohjelmassa. Juhlallinen jumalanpalvelus toimitettiin vuoden 1886 käsikirjan mukaan. Sanamuodoltaan wanhat synnintunnustus, rukoustekstit ja wirret tuntuivat arvokkailta juhlamessussa.
Saarnassaan kirkkoherra Matti Pehkonen totesi, että Jäppilän kirkon historia on pitempi kuin itsenäisyytemme. Kirkko ja koko maamme on kokenut monia muutoksia 150 vuodessa. Osa tuon ajan rukousaiheista on muuttunut, mutta nytkin rukoillaan muun muassa väärän opin, sotien ja ruttotautien välttymiseltä, kun korona, sota ja nälkä ovat ajankohtaisia aiheita.
”Juhlavaatteemme on armo. Juhlamessua vietämme kiitoksella, meidät on kutsuttu yhteen. Kirkko ei ole museo, vaan elävä yhteisö”, sanoi kirkkoherra Pehkonen.
Juhlamessun toimittivat kirkkoherra Matti Pehkonen, Jäppilän kirkkopiirin seurakuntapastori Jukka Erkkilä ja kanttoreina Andra Kaus ja Valtteri Tuomikoski.
Juhlamessun jälkeen kirkkoväki siirtyi monitoimitalolle, oma seurakuntatalo kun on parhaillaan pois käytöstä vesivahingon vuoksi. Emäntien tekemä lihakeitto maistui ja jälkiruoaksi nautittiin vielä kirkkokahvit täytekakkuineen.
Lämminhenkinen juhla monitoimitalolla
Juhla aloitettiin Kiitos sulle Jumalani -virrellä. Jäppilän kirkkopiirin puheenjohtaja Lassi Kiviluoto toivotti juhlavieraat tervetulleiksi ja juonsi leppoisasti juhlan.
Lapset esittivät kaksi iloista laulua lastenohjaaja Eija Saarisen johdolla. Jos sun lysti on -laulu tempaisi juhlavieraat mukaan laululeikkiin lasten näyttäessä esimerkkiä.
Kylän Tytöt ja Vox Vitae -kuoroissa esiintyneet laulajat toivat juhlayleisölle vanhempaa ja uudempaa musiikkia laulamalla virren 299 Ei mikään voi niin virvoittaa, Etsikää Jumalaa -veisun ja uudesta virsikirjasta virren 912 Minun sydämeni on levollinen.
Kirkon 150-vuotiasta historiaa
Lehtori Päivi Thitz kertoi juhlassa kirkon 150-vuotisesta historiasta, jonka tekemiseen hän oli saanut arvokasta arkistomateriaalia Jäppilän pitkäaikaiselta kirkkoherralta, Antero Paanaselta.
Jäppilä oli osa Pieksämäkeä, kunnes kunta itsenäistyi 1880. Jo vuonna 1815 oli Jäppilästä vaadittu kappelikirkkoa huonojen kulkuyhteyksien vuoksi, mutta meni useita vuosikymmeniä ennen kuin asia eteni. 70 kylän savua edustanutta henkilöä oli anonut Jäppilän rukoushuonekunnan perustamista. Lupa saatiin Suomen Keisarilliselta Senaatilta 20.4.1860. Rukoushuonekunnasta muodostettiin Pieksämäen seurakunnan alainen kappeliseurakunta 2.3.1870. Vuonna 1894 Jäppilästä tuli itsenäinen seurakunta.
Arkkitehti Ferdinand Öhman suunnitteli kirkon ja sitä rakennettiin yli 10 vuotta. 1860-luvulla nälkävuosien aikaan kirkon rakentaminen oli pari vuotta pysähdyksissä. Rahaa kerättiin ja tehtiin paljon talkootyötä. 4000 ruplan lainan taanneet miehet menettivät jopa talonsa. Uusi urakoitsija Johan Vänttinen pani rakentamiseen vauhtia ja maaliskuussa 1872 vihittiin kirkko käyttöön.
Kirkossa on 550 paikkaa. Alussa oli vain pärekatto ja niin sisällä kuin ulkona hirsiseinät. Kamiinat tulivat vuonna 1917 ja 1970 sähkölämmitys. Koska kylällä liikkui karjaa, päätettiin kirkko aidata ensin riukuaidalla ja vuonna 1910 tehtiin kiviaita. Hautausmaa perustettiin 1870-luvulla.
Aluksi kirkkoon hankittiin käytetyt urut, myöhemmin sotien jälkeen kanttori Reino Joula toimi puuhamiehenä urkurahaston keräämisessä. Urut kestivätkin monta vuosikymmentä kunnes jälleen urkurahastoa oli kartutettu ja vuonna 2002 oli tilattu uudet urut Sotkamosta. Seurakuntien yhdentyminen aiheutti urkutilauksen viivästyksen ja vaiheiden jälkeen urut saatiin vuonna 2006.
Alttaritaulu on Johan Weurlanderin vuonna 1978 maalaama, sen lahjoitti Johannes Luukkanen saatuaan hyvän puolison Jäppilästä. Kirkossa on paljon lahjoituksena saatuja esineitä, muun muassa kattokruunut, ehtoollisvälineet ja ryijyt.
Suntio soitti kahta kirkon kelloa kapuamalla joka kerta kirkon torniin. Vuonna 2013 remontin yhteydessä kellojen soittaminen saatiin sähköisiksi ja painike sakastiin.
”Miten vaalia, säilyttää yhteen kokoontumisen paikka? Miten olla kiitollisia menneiden sukupolvien työstä?” pohti Thitz lopuksi, sillä kirkossa käyvien määrä on pienentynyt koko Suomessa. Joillakin paikkakunnalla on viime aikoina tehty kirkkotiloihin paikka, jossa seurakuntalaiset voivat tavata toisiaan, rupatella ja kahvitella.
Jäppilän kirkon historiaan voi myös tutustua Pieksämäen seurakunnan verkkosivuilla.
Tervehdykset ja vapaan sanan vuoro
Pieksämäen kaupungin tervehdyksen toi kaupungin hallituksen puheenjohtaja Soili Moilanen. Tervehdyksessään hän sanoi muun muassa, että yhdessä olemme kirkko ja seurakunta. ”Seurakunta voi olla perhe ja kirkko voi olla koti, johon on hyvä palata. Olemme osa kirkkoa jokainen. Omasta ja kaupungin puolesta toivotan voimaannuttavia askelia.”
Rovasti Jorma Kuikka tervehti juhlaväkeä toteamalla, että tämä juhla on sukujen, ihmisten, työn ja toiminnan historiaa 150 vuoden ajalta. Kirkon ja seurakunnan tärkeä tehtävä on julistaa ajan rajat ”taivaaseen saakka”. Vaikka herätysliikkeiden kohdalla Jäppilä on kartalla vaalea, täällä on nähty tärkeä työ.
”Pitäkää huolta siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta”, sanoi rovasti Kuikka hebrealaiskirjeen sanoin.
Jäppilän kirkkoherrana vuosin 1979-97 toiminut rovasti Antero Paananen ei terveydellisistä syistä päässyt juhlaan, mutta puoliso Terttu Paananen toi koskettavat terveiset:
”Välitän tässä teille kaikille jäppiläläisille rakkaat terveiset Anterolta. Jäppiläläiset ovat tosi läheisiä meille. Täällä ihmiset ovat sydämellisiä ja meillä on paljon ystäviä.”
Jäppilän kirkkopiirin seurakuntapappi Jukka Erkkilä kertoi hauskasta sattumasta, kuinka saman papin kuva oli ollut myös hänen edellisen työpaikan sakastissa ja nyt Jäppilän kirkon sakastissa. Jäppilästä syntyisin oleva kaupungin hallituksen jäsen Tuula Kuronen kertoi muun muassa lapsuuden muistoja kirkossa käynneistä. Pentti Airaksinen sai huikeat aplodit tenoriesityksellään.
Kirkkoherra Pehkonen toi tilaisuuteen piispa Seppo Häkkisen tervehdyksen ja siunauksen toivotukset. Kirkkoherra kiitti Antero Paanasen sanoin, että Jäppilässä on aina yhteishengen ja talkootyön voimannäyte. Tämäkin juhla oli myös sellainen ja yleisö antoi valtavat suosionosoitukset talkoolaisille ja ihan kaikille tilaisuuden järjestäjille. Juhla päättyi loppusiunaukseen ja Totuuden henki -virteen.
Kirkonmäellä kuultua
On kuin kotiinsa tulisi
”Jokainen jumalanpalvelus on juhla”, sanoi Tuula Teittinen-Kauhanen, joka oli Jäppilän kanttorina 26 vuotta. ”Tätä juhlapäivää ei voi sanoin kuvata, se merkitsee niin paljon.”
”On kuin kotiinsa tulisi, kun kirkkoon tulee”, sanoivat Heli-Maarit ja Tuula yhteen ääneen.
”Moni meistä on laulanut lapsesta asti eri kuoroissa Jäppilän kirkossa. Lauluharrastus on lähtenyt seurakunnasta”, kertoo Tuula Lindholm.
”Täällä on monella meistä ollut oma rippijuhla, häät ja läheisten siunaustilaisuuksia. Kaikki tunteet on täällä kirkossa läpikäyty”, jatkaa Mervi.
Jäppilä kuihtuisi ilman kirkkoa, toteavat he lopuksi.
Tavataan tuttuja
Mikä sai tulemaan juhlamessuun?
Ainutlaatuinen messu kanttoreille
– Jäppilän kirkko on kodikas ja sillä on hyvä akustiikka puukirkoksi, kehuu kanttori Valtteri Tuomikoski.
– 150-vuotisjuhla on ainutlaatuinen juhla meillekin, totesi kanttori Andra Kaus. – Pari kuukautta valmistelimme tätä juhlaa, sillä emme ole aiemmin pitäneet tällaista vanhan kirkkokäsikirjan mukaista jumalanpalvelusta. – Ja saatiinpa jo pyyntö pitää kaupungissakin tällainen wanhanajan jumalanpalvelus.
Teksti ja kuvat Pirjo Riipinen