Koti löytyi Jäppilästä
Entisellä Kotamäen koululla on taas vilskettä ja elämän ääniä. Virva Richter ja Mikko Suhonen perustivat sinne kodin laajennetulle perheelleen.
Teksti Hanna Moilanen
Kuvat Jukka Suhonen
Virva Richter ja Mikko Suhonen ehtivät katsastaa vanhoja kouluja ja tyhjilleen jääneitä asemarakennuksia sekä Etelä- että Pohjois-Savosta useamman vuoden ajan. Sopivaa ei vain tullut vastaan.
”Meillä on ollut jo pitkään ajatuksia maalle muuttamisesta ja vähän erilaisesta työelämästä”, Virva kertoo.
Kotamäkeen pariskunta päätyi lähes sattumalta. Vierailu Virvan serkun luo Jäppilään mullisti kerralla kaiken. Kuulumisia jutellessa tuli puheeksi, että koulu on myynnissä.
”Kun tulimme katsomaan paikkaa, tuntui heti siltä, että tässä se on! Sijainti oli kiva ja lähipalvelut kohdillaan. Täräytimme vuosi sitten räntäsateisena päivänä Varkaudesta muuttokuorman kanssa”, Virva muistelee.
Remontoitavaa riittää
Entisessä koulukiinteistössä riittää tilaa. Osa luokkahuoneista on jo jaettu pienemmiksi huoneiksi ja avara olohuone on tapetoitu kodikkaasti.
Entisen koulun huonetilat ovat avarat.
Silti rakennuksen historiasta on haluttu säilyttää häivähdyksiä. Puolapuut on säästetty yhdelle seinälle, eikä Virva antanut purkaa erään luokan etuosassa ollutta koroketta.
Pihalla on tilaa perheen kahdelle koiralle, ja runsaasti leikkipaikkoja. Kyläläiset poikkesivat jo muuttopäivänä kurkistamaan, ketä koululle on muuttamassa.
”Parempaa vastaanottoa en olisi voinut toivoakaan. Olemme saaneet kukkia ja kynttilänjalat tervetuliaislahjana”, Virva kiittää.
Maallemuutto on tuonut mukanaan myös yllätyksiä. Alussa piti harjoitella, että muistaa ostaa kaupasta kerralla kaiken tarvittavan. Lähikauppaan Jäppilän kirkonkylälle kertyy matkaa kymmenisen kilometriä. Sinne ei lähdetä ajamaan yhden unohtuneen ruokakerman takia.
Ison kiinteistön asuminen käy sekä työstä että harrastuksesta. Pannuhuoneessa saa viettää aikaa, jotta talo pysyy lämpimänä.
”Meillä kaikki on aina joko pikkuisen rikki tai melkein kunnossa”, Virva vitsailee puolitosissaan.
Perhe kasvoi kahdella
Aino (4) ja Kaisla (7) touhuavat perheen kahden kissan kanssa olohuoneessa. Kotona riittää leikkipaikkoja sisällä ja ulkona. Kaisla käy taksilla Jäppilässä esikoulussa, ja Aino kahtena päivänä viikossa päivähoidossa.
Virvan ja Mikon työt ovat tällä hetkellä kotona. Pariskunta tarjoaa kehitysvammaisten perhehoitoa kunnille ja kaupungeille sekä toimii tukiperheenä. Ideana on, että hoitoon tulijat eivät ole asiakkaita, vaan perheen jäseniä muiden joukossa. Arjessa jaetaan ilot ja surut.
Virva Richter juttelee Ainon kanssa. Perheen arjessa riittää monenlaista hulinaa.
Viime vuonna perhe kasvoi rysäyksellä, kun Reetta ja Raija muuttivat Kotamäkeen. Aamuisin Reetan huoneesta saattaa kuulua jytä jo aamuseitsemältä. Raija puolestaan nukkuu mielellään yhdeksään asti. Päivän aikana molemmat tekevät oman osansa arkisista askareista, ja kummallakin on myös omat harrastuksensa.
Reetta on perheen kakkoskokki ja käy myös musiikkipiirissä. Raija vastaa pyykkien viikkauksesta, käy jumpassa ja askartelupiirissä sekä lukee dekkareita.
”Välillä käydään tanssimassa Mikon kanssa jätkänhumppaa Savon Solmussa”, Reetta kertoo ilahtuneena.
”Yritämme elää mahdollisimman tavallista perhe-elämää, johon eivät kroonikkorutiinit kuulu”, Virva linjaa.
”Tosin ei meillä tavallista päivää ole. Aina on jotain ohjelmaa tai joku tulossa kylään. Välillä kaipaan tylsiä ja tavallisia päiviä.”
Koko perhe mahtuu kahvittelemaan ison pöydän ympärille.
Lähipalvelu pelaavat
Lähes 15 vuotta Wienissä, suurkaupungin vilinässä, asunut Virva Richter viihtyy maaseudun rauhassa. Monenlaisia kuvioita nähnyt osaa myös arvostaa paikallisia palveluja.
”Palvelut eivät säily, jos niitä ei käytetä. Jos tuoli pitää verhoilla, viemme sen kirkonkylälle laitettavaksi. Terveyspalvelut pelaavat aivan loistavasti. En ole missään kokenut vastaavaa”, Virva kiittää.
Alussa päivähoitopaikan löytyminen nuoremmalle tytölle, Ainolle, kangerteli. Asiat alkoivat kuitenkin järjestyä, kun Virva otti suoraan yhteyttä Ryhmäperhepäiväkoti Lammenkukkaan.
”Hirveän joustavia on oltu Jäppilässä joka paikassa. Kirjastossa osataan jo suositella Raijalle kirjoja ja Reetalle cd-levyjä”, Virva kertoo.
Jos vielä rautakauppa saataisiin Jäppilään, niin perheen arkiset tarpeet saisi melkein tyydytettyä lähiympyröistä. Rautakauppaan nimittäin on asiaa jatkossakin, ennen kuin koti on kokonaan valmis.