Kyläblogi

Kurkistuksia joulunaikaan

Tuttu tie, tutut mutkat. Jokainen asumus herättää mielleyhtymiä joko ennen tai nyt eletystä.

Pimeässä vuodenajassa näkyvät niin tuikkivat tähdet kuin naapurien lyhdyt ja kynttilöiden liekkien kajot. Jäätyneet tutut järvet luovat kuutamossa lumenvalon loistettaan. Joskus harvoin maa on ollut tumma joulunaikaan, jolloin valo on löytynyt oman mielen rauhasta ja levollisuudesta.

Jospa tekisin taidekurkistuksia akkunoista menneeseen. Saunalahden rantamilla on soinnut kauniisti viulu ja samaisen taiteilijan käsi kuljettanut grafiikan kauniita, taitavia vetoja. Joulunaikaan sopii hyvin hänen teoksensa nimeltään Iltatähti.

Samoilla kumpareilla naapuruston kesäasukkaan tunnelmallinen mökki on talviaikana tyhjillään, mutta kurkistus kertoo asukkaan elämäntyöstä kameran linssin läpi. Mökin taiteilija on harvinaislaatuinen kaamoksen kuvaaja.

Nyt hän on keskittänyt tarmonsa lumenvalon uudenlaiseen kuvaamiseen pääkaupungissamme. Ilolla havaitsen jatkumona, että niin kamera kuin sekä viulu ja huilu pysyvät kauniisti nuoremmankin polven kädessä.

Akkuna omalle kylälle

Kurkotan katsettani omasta mökistä lähinaapurustoon. Oi, yhden akkunan takana syntyy runoja. Lähinaapurissa heräävät henkiin erityisesti erilaiset huovutuksen tuotokset, todellisista hahmoista satuolentoihin.

Menneessä akkunassa lapsuusystäväni kodissa arjen elämän vastapainoa oli taulujen maalaaminen. Moni asumus kylälläni, kuten koko pitäjässäkin, on pitänyt ja pitää edelleenkin sisällään aivan uskomattomia taiteen tekijöitä, kädentaitajia, on sitten kyseessä taideteokset, käsityöt, puutyöt, tuohityöt tai tarve-esineet.

Kohotan katseeni ajatuksistani. Minua ympäröi satujen ja tarinoiden monipuolisen ja -ulotteisen taiteen ihmeellinen maailma. Olen vahvasti osa tarinaa tässä ajassa, kahden ihmisen ykseydessämme.

Olen kohdannut kuukkelini, sielunlintuni. Pirtissämme sisällä palaa kynttilä, ulkona siintävät puiden varjot ja luonnon kimmeltävät valot. Luonnonkuusi lumenhaltijan koristeluilla kasvaa ovemme pielessä.

Naapurit kolkuttelevat puolin ja toisin hyvän joulun toivotuksia. Joulusauna höyryää, rauhoitumme yksinkertaisen aterian ääreen. Onnea ei voi tavoitella, se tulee sivutuotteena elämässä. Tässä on joulumme, se on hyvä juuri näin.

Ikkuna kirkonkylälle

Jouluikkunani kirkonkylälle on Jäppilän hautausmaa. Se rauhoittaa niin kesällä puiden suhistessa lempeästi kuin talvella valomeren loisteessa illan pimeydessä. Väistämättä mieleeni nousee ajatus oman elämämme polusta, joka on kuin sudenkorennon päivä vuosisatojen saatteessa – on eletty ennen meitä ja elämä jatkuu myös meidän matkamme jälkeen.

Paikallaan seisoo 150-vuotias kaunis puukirkko, yksi pitäjän maamerkki. Kynttilän sytytys sankarihaudalla isoisälle, jota en koskaan voinut tavata, vie mieleni moniin liian varhain päättyneisiin elämänpolkuihin.” Hymni soi holvissa hiljaa ”.

Kulku Jäppilän hautausmaalla on aina tunteikas. Niin moni kivinen tai puinen muistomerkki kertoo minulle tarinaansa. Jokaisen nimen takana on eletty lyhyt tai pitkä elämä koettuine tunteineen ja ajatuksineen. Jokainen elämä on ollut ainutlaatuinen ja ainutkertainen – arvokas.

Sytyttelen kynttilöitä, en siksi että se on tapana, vaan siksi, että muistan. Mooseksellekin, jonka pikkuruinen mökki on kylällämme enää muistoissani ja samoin hautansakin maaksi muuttunut vailla muuta merkkiä kuin mieleni polku. Hiljennyn – metsä kirkkoni olla saa.

Kurkistusaukko maailmalle

Joskus luulin, että joulua voi viettää vain Jäppilässä. Sitten kauempana tai maailmalla ollessani ymmärsin, että Jäppilä läheisineen kulkee mukanani ja kynttilän voi sytyttää missä vain. Joulu voi olla oman mielen juhla sielläkin, missä sitä ei ole tapana viettää.

Joulussa on paljon kaunista ja kauneutta, mutta tärkeimmäksi koen niiden 364 muun päivän kauneuden merkityksen ihmisyydessä, ei vain jouluna. Kantin kategorinen imperatiivi kuuluu: ”Toimi vain sen maksimin mukaan, jolla voit samalla tahtoa, että siitä tulisi universaali laki.”

Tämä lause löytyy eri tavoin sanoitettuna kaikista uskonnoista, on se sitten islam, kristinusko, juutalaisuus, zarathustralaisuus, brahmalaisuus, buddhalaisuus, kungfutselaisuus tai taolaisuus. ”Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi.”(Taolaisuus).

Toivon tässä hetkessä hyvän siiven kosketusta, joulutontun sauvan taikapölyä sisällään rauhaa ja rakkautta sekä myötätuntoa ja mielenrauhaa koko maailmaan.

We are each of us angels with only one wing.
And we can only fly embracing each other.

(Luciano De Crescenzo)

Teksti: Auri Kristiina Lappi-Takala

Valokuvat: Iltatähti, Sirkka Helminen 1993

Kirjoittaja on syntyjään ja edelleen vahvasti ruuhilampilainen ja jäppiläläinen.

Share This