Lapsuuteni Jäppilässä on ollut ihana seikkailu. Niemenkylältä löytyi oikea luonnon oma huvipuisto. Leikimme pelloilla, metsissä ja kiipeilimme puissa.
Pienellä kylällä tapahtui monenlaista. Kävin erilaisissa lasten tapahtumissa, kuten MLL:n järjestämissä hiihtokisoissa ja kesäolympialaisissa. Nämä kilpailut olivat reiluja kisoja, joissa kenenkään ei tarvinnut pettyä, vaan kaikki saivat aina palkinnon. Kisoista voitettuja mitaleita löytyy edelleen kaapistani.
Kävin myös seurakunnan kerhossa ennen eskariin menoa. Siellä tapasin kolme ikäistäni tyttöä, ja nämä tytöt ovat edelleen ystäviäni lähes 15 vuoden jälkeen. Harrastusmahdollisuudet olivat hyvät ja harrastinkin ainakin kuviskerhoa, liikuntakerhoa ja pianon soittoa ala-asteen aikana.
Piano ja musiikki ovat edelleen tärkeitä asioita elämässäni. Pieni kylä, jossa on tilaa hengittää ja vapautta ajatella ovatkin luovuudelle tärkeitä elementtejä.
Täydellinen sijainti ei liian lähellä tai kaukana kaupungista
Nuorempana en aina kuitenkaan osannut arvostaa pikkukylässä elämistä, vaikka täällä yllättävän paljon kaikenlaista järjestettiinkin (ja järjestetään yhä). Haaveilin monesti muuttamisesta isoihin kaupunkeihin.
Nykyään kuitenkin ajatusmaailmani on muuttunut ja pidän Jäppilässä asumisesta. Täällä on mukavan rauhallista, ei ole ruuhkia ja öisin ei kuulu jatkuvasti liikenteestä melua. Kylä on täydellisellä sijainnilla, ei liian lähellä eikä liian kaukana lähimmistä kaupungeista.
Lisäksi rakastan Jäppilän luontoa. Täällä luonto on monipuolinen, ja peltoja, järviä sekä metsää riittää. Etenkin kesäisin Jäppilä on todella kaunis. Aina kun talven jälkeen alkaa vihertämään, ei voi muuta kuin ihastella kaikkea kauneutta ympärillä.
Kauniita paikkoja ovat esimerkiksi Salmen lava, jossa on ihana keväällä käydä katsomassa, kun vesilinnut polskivat sillan ympäristössä. Myös Tanssisaaren laavu on oiva retkeilypaikka kauniilla Syvänsillä.
Kyläkoulun hyvä ryhmähenki
Kesällä mikään ei ole parempaa, kuin pyöräillä kavereitten kanssa Salen kautta Ahvenlammen rannalle picnicille, uimaan ja pelaamaan beachvolleyta tai tennistä. Tätä olemme harrastaneet jo vuosien ajan.
Ranta on harvoin tyhjillään, mutta siellä ei ole koskaan myöskään liikaa porukkaa. Rakastan myös lenkkeilyä suomenlapinkoirani Hilman kanssa. Hilmalla riittää ihmettelemistä, kun yhdessä suunnassa vastaan tulee haikkuja ja hevosia ja toisessa lampaita.
Kävin ala-asteen tietysti Jäppilän koulussa. On hienoa, että meillä on täällä oma koulu, eikä tarvitse lähteä kauemmaksi oppilaitoksen sijainnin takia. Siitä on vierähtänyt jo tovi, kun olin ala-asteella, mutta mieleeni tulee paljon muistoja. Olin samalla luokalla niiden tyttöjen kanssa, jotka tapasin jo kerhossa. Ikäryhmässämme oli alle kymmenen oppilasta ja meillä oli hyvä ryhmähenki.
Jostain kumman syystä parhaiten ala-aste ajoiltani muistan välitunnit. Leikimme muun muassa kiipparihippaa ja heppaleikkejä. Myöhemmin leikkiminen alkoi olla ”noloa” ja rupesimme kiertämään koulua ympäri kävellen välkillä. Se oli sellainen isojen tyttöjen juttu. Välillä myös istuimme koulun portailla olevilla kaiteilla juttelemassa, vaikka opettajat yrittivät meitä lempeästi kieltää.
Syksyllä olen virallisesti abiturientti, joka tarkoittaa sitä, että pian minun on lähdettävä maailmalle jatko-opintojen vuoksi. Jäppilä tulee kuitenkin aina olemaan paikka, johon palaan mielelläni. Tänne tulen nauttimaan pienen kylän hyvästä hengestä. Jäppilä on paikka, jossa on hyvä elää.
Teksti: Hanna Tenhunen
Kirjoittaja on 17-vuotias musikaalinen abiturientti, joka rakastaa Jäppilän luontoa.