Teksti: Hanna Moilanen
Kuvat: Mariella Haavisto ja Hanna Moilanen
Ilmassa roikkuva olkihimmeli keinahtelee kevyesti Lea Nyyssösen kotona Syvänsissä. Hirsitalon ikkunoita koristavat mitä erilaisemmat olkitähdet.
Osa Nyyssösen tekemistä olkitöistä on parhaillaan Jäppilän kirjastoon pystytetyssä näyttelyssä. Silti koristeita riittää omaan tupaan ja varastoonkin. Ensimmäiset himmelinsä Nyyssönen teki 10-vuotiaana. Vuosien varrella erilaisia olkitöitä on kertynyt paljon.
Olkiliinoja Nyyssönen on kutonut useita kymmeniä metrejä. Niissä oljet asettuvat lankojen väliin ja muodostavat kauniin pinnan. Kaikkein mieluisin olkitaiteilijalle on kuitenkin koristetähden teko.
– Sommittelu on tähtien teossa hienoa, Nyyssönen tiivistää.
Nyyssönen oppi tekemään tähtiä kokeilemalla. Hän oli 1980-luvulla matkalla Sveitsissä ja näki ison tähden roikkumassa talon ikkunassa. Nyyssönen nappasi tähdestä kuvan ikkunan läpi.
– Kuvasta sain katsottua mallia olkien yhdistämiseen. Myöhemmin olen itsekin suunnitellut tähtimalleja.
Olkia lahjaksi
Luonnonmukaisesti viljellyn rukiin olki on Nyyssösen mukaan kaikkein paras materiaali olkitöihin. Sitä ei enää itsestään selvästi ole saatavilla.
Viljan viljelyssä nykyisin käytettävät korrenvahvistajat tekevät oljesta liian kovan ja kuivana helposti katkeavan olkitöiden näkökulmasta katsottuna.
Maalaistalon emäntänä työskennellyt Nyyssönen sai aikanaan olkia omasta pellosta. Myöhemmin hän on saanut olkia lahjaksi ystäviltään. Tai jos Nyyssönen on huomannut ruisvainion, hän on saattanut käydä kyselemässä olkien perään.
– Äiti opetti, että oljet niputetaan kuivumaan seinustalle räystään alle sateelta suojaan. Siinä olki saa aurinkoa ja ottaa itseensä kiillon, Nyyssönen muistelee.
Olkikoristeita kuuseen
Lea Nyyssönen haluaa vielä opetella tekemään olkipalloja.
Olki on kuulunut perinteiseen suomalaiseen jouluun jo kauan. Aikanaan olkia levitettiin jouluna lattioille paitsi maaseudulla myös kaupunkikodeissa. Olkea pidettiin kasvun, elämän ja luonnonkierron vertauskuvana.
Oljesta myös ennustettiin sadon runsautta, jäljellä olevia elinvuosia ja häitä. Himmeleitä rakennettiin turvaamaan seuraavan kesän sadon onnistuminen.
Kun joulukuuset yleistyivät Suomessa 1900-luvun alussa, oljesta alettiin tehdä koristeita myös niihin.
Myös Nyyssönen ripustaa omaan kuuseensa olkilintuja ja oljesta pujoteltuja nauhoja. Kiiltäviä rihkamakoristeita hän ei kaipaa.
Olkipukin sarvet letitetään viimeisenä
Nyyssösen tekemiä olkikoristeita voi ihailla esimerkiksi Jäppilän kirkon kuusessa, jonka latvaa olkitähti on koristanut jo pitkään.
Tänä vuonna olkitöitä on esillä myös Jäppilän kirjastossa vuoden loppuun asti. Kun yksi kirjaston pöydistä meinasi jäädä tyhjäksi, Nyyssönen kääri hihansa ja pyöräytti siihen kaksi uutta olkipukkia.
– Pässin tekeminen aloitetaan takapuolesta ja käännetään saparo. Sarvet letitetään viimeisenä, Nyyssönen kertoo.
Olkiaskartelu on ollut Nyyssöselle vuosien varrella yhdenlainen jouluun valmistautumisen tapa. Vielä työelämässä ollessaan Nyyssönen teki olkitöitä iltaisin navetalta päästyään.
– Se oli terapiaa ja mielenvirkistystä. Joskus innostuin niin kovasti, että postit jäivät laatikkoon kahdeksi päiväksi, Nyyssönen nauraa.
– Mieheni Pentti sanoi aina aiemmin, että nyt alkoi pehkuissa pepuaminen, kun aloin tehdä olkitöitä. Hymyssä suin hän sen sanoi.
Lea Nyyssösen olkitöitä on nähtävillä Jäppilän kirjastossa 30.12.2016 asti kirjaston aukioloaikoina.
Artikkeli on alunperin julkaistu Pieksämäen Lehdessä ma 19.12.2016.