Kuinka jäppiläläisistä tuli jäppiläläisiä

ELIPÄ KERRAN 1500-luvulla Pieksämäen pitäjässä Syvänsin tuntumassa ukko Jäppinen. Suvun jäseniä mainitaan jo 1500-luvulla Juvan kihlakunnanoikeuden lautamiehinä ja myöhemmin kymmenkuntamiehinä.

Kymmenkuntamiesten vastuullisena tehtävänä oli auttaa kruunun verojen keräämisessä omalta alueeltaan. Aluetta alettiin ajan tavan mukaan kutsua vähitellen kymmenkuntamiehen nimen mukaan Jäppisen kymmenkunnaksi. Siitä syntyi alueen keskuskylän nimi: Jäppilä.

Jäppiläläisten ensimmäinen itsenäisyyden ilmaus on kirjattu Porvoon tuomiokapitulin pöytäkirjoihin vuonna 1815. Kylän edustajat valittivat huonoa kulkua Pieksämäelle ja vaativat Jäppilään omaa kappelikirkkoa. Ennen maanteiden rakentamista luonteva kulkureitti oli harjujen ja vesistöjen myötäinen eli vei paremminkin Joroisten ja Suonenjoen suuntaan. Kirkkotie Pieksämäkeen kulki nykyistä etelämmässä.

Lienevätkö ponnistukset oman kirkon hyväksi vahvistaneet jäppiläläisten itsenäisyyshaaveita entuudestaan? Jäppilästä tuli oma kuntansa vuonna 1880 ja itsenäinen seurakunta reilut kymmenen vuotta myöhemmin.

JÄPPILÄ ON KOKO HISTORIANSA AJAN ollut maanviljelysaluetta. Lähiseudun taajamista Varkaudessa, Sorsakoskella ja Haapakoskella on ollut teollisuutta ainakin 1800-luvulta alkaen. Pieksämäellä junarata muokkasi risteysasemataajaman luonnetta sen rakentamisen jälkeen – rautatiet tarjosi työtä yhä useammalle, välillisesti ja välittömästi. Joroinen oli maatalouspitäjä, mutta pitäjässä kartanokulttuuri eli vahvana, samoin kuin Rautalammilla – Suonenjoki tuntuu taas olleen sekoitus teollisuutta, rautatien tuomaa vaikutusta ja kartanokulttuuria.

Jäppilä sijaitsi vedenjakaja-alueella hilppeimmillään – teollisuuden selän takana, kartanokulttuurin ulottumattomissa ja rautatien vasemmalla puolella. Agraarikulttuuri viipyili Jäppilän alueella ja viipyili vain – luonnonolosuhteet olivat modernisoitumista vastaan. Alueella ei ollut vesivoimaa teollisuudelle, eikä sen sijainti ollut liikenteellisesti merkittävä. Edes kuninkaan vasallit eivät olleet kiinnostuneita maista, jonne ei mukavasti vesireittiä myöten päässyt.

JÄPPILÄÄN JÄI LIUTA JÄPIKKÄITÄ, joita ei modernisaatio mahtanut muokata. Kylä asukkaineen porskutteli vuosisadasta toiseen työltään ja tyyliltään tasa-arvoisempana kuin herrat ja narrit moderneissa naapuritaajamissaan. Jäppilän alueen asujien elintaso ja tulonsaantimenetelmät poikkesivat toisistaan varsin vähän – ainakin ympäröivään maailmaan nähden.

Siksi pitkään naapurikunnissa ja kauempanakin vallitsi hyväntahtoinen käsitys siitä, että Jäppilän kunnan rajalla oli valtakunnan rahayksikkö vaihdettava oravanahkoihin.

Omalaatuisen historiansa vuoksi Jäppilän kantapeikot ovat säilyttäneet leppeän huumorinsa ja sangen tasa-arvoisen elämännäkemyksen ihmisyyteen nähden. ”Samasta muotista ollaan” kuuluu ajatus edelleen, vaikka modernisaatio onkin jo löytänyt tiensä nykyteknologian avulla kaukaisimpaankin mökkiin.

Nykyisin Jäppilä on taas hallinnollisesti osa Pieksämäen kaupunkia. Hallinnollisten rajojen siirtely ei kuitenkaan pysty muuttamaan kansan omaa, omaleimaista kulttuuria. Se elää Jäppilässä edelleen ihmisten kohtaamisissa ja ponnistuksissa oman kylän hyväksi.

Osuuskassa

Teksti: Laura Suhonen