Teksti ja kuvat: Virva Richter
Meidän jäppiläläisten kahdella jalalla kulkevien lisäksi joukkoomme mahtuu myös monia lemmikkejä, jotka ovat omistajilleen ja perheenjäsenilleen tärkeitä ja siinä ominaisuudessa omalta osaltaan lisäävät hyvinvointia ja elämäniloa Jäppilässä. Tässä jutussa esitellään Mikko, jonka lapsuuden aikainen unelma husky-koirien tarhasta toteutui hieman muunneltuna Jäppilässä Kotamäen kylässä.
Taaki ja Rico ovat oiva parivaljakko.
Mikko perheineen muutti Jäppilään parisen vuotta sitten eräänä räntäsateisena huhtikuun päivänä. Hän oli jo lapsuudesta saakka unelmoinut husky-koirista ja sellaisesta elämäntavasta, jota nämä arktiset vetokoirat edustavat. Unelma muutti muotoaan siinä mielessä, että huskyt vaihtuivat alaskanmalamuutteihin, jotka ovat huskyjen lailla arktisia vetokoiria, mutta rakenteeltaan hieman huskyja isompia ja vankempia. Nyt Mikolla on kolme alaskanmalamuuttia, jotka tottelevat – tai ennemminkin eivät tottele – nimiä Hanna, Rico ja Taaki.
Kaverin kanssa voi pistää välillä painiksi.
Mikko, joka toimii vanhusten ja kehitysvammaisten perhehoitajana, kertoo koirien olevan hänelle alituinen ilon ja voiman lähde joskus kuormittavankin perhehoitotyön keskellä. Koirien kanssa tulee harrastettua monenlaista. Kun maassa on lunta, luontaisin väline koirien lenkitykselle ja liikunnalle on reki, johon mahtuu myös pieni ”matkustaja” mukaan. Lumettomilla keleillä koirat vetävät perässään mönkijää, sillä säästä riippumatta tämä laji vaatii kuormittavaa liikuntaa voidakseen hyvin.
Aina eivät vetohommat huvita.
”Alaskanmalamuutti on lempeä ja ystävällinen, ei ”yhden miehen” koira. Se on uskollinen ja kiintynyt seuralainen, yllytettäessä leikkisä, mutta aikuistuttuaan yleensä vaikuttavan arvokas.” (Alaskanmalamuuttiyhdistys Ry). Tämä kuvaus rodusta rohkaisi Mikkoa päätymään juuri tähän rotuun. Vaikuttavasta arvokkuudesta ei ole Mikon mukaan juurikaan näyttöä, sillä koirat huolehtivat siitä, että arkeen mahtuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita – kuvat puhukoot puolestaan.
Hanna on lauman arvokas johtaja.
Tämän jutun ”päähenkilöt” ovat 6-vuotias Hanna, 4-vuotias Rico ja lauman vauva, tammikuussa yhden vuoden iän saavuttanut Taaki. Hanna on ikänsä ja kokonsa puolesta lauman ehdoton johtaja, joka pitää pojat tiukassa kurissa ja nuhteessa joskus jopa hieman kyseenalaisin keinoin. Rico on joukon höppänä, mutta vetohommissa parasta A-luokkaa ja niissä puuhissa hetkittäin kolmikon pomo. Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä arvoasteikossa tulee Taaki, joka uskaltaa uhkarohkeasti vastustaa Hannan diktaattorimaisia otteita – siitä on Taakilla jo pari miehekästä arpea muistona.
Hanna pääsee silloin tällöin lähimmäksi lajimääritelmää ”aikuistuttuaan vaikuttavan arvokas” jo yksin kokonsa puolesta. Rico ja Taaki taas ovat kaukana vaikuttavasta arvokkuudesta, mutta odottaa sopii, mitä ikä tuo heidän kohdalla tullessaan.