Autoni keula suuntaa kohti Jäppilän Ruuhilammen kylää. Olen menossa tekemään juttua Heli ja Alpo Malisen mökille. Hiekkatie Ruuhilammelle on yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka elämmekin kuohuvaa kevättä. Ja kas, siinähän se punainen maitolaituri onkin, mikä minulle tuntomerkiksi annettiin. Olen perillä, Suottaniemessä.
Heli Malinen, tilan emäntä, on minua jo vastassa pihamaalla. Heli on juuri itsekin saapunut töistä ja suuntaammekin ensimmäisenä noutamaan päivän postin. Punainen maitolaituri, klassista maaseutua, mikähän on tämän tarina? Helin muistot maitolaiturista sijoittuvat kauppa-auton aikaan. Kun Heli ja Alpo ostivat Suottaniemen tilan toukokuussa 2002, ei maitolaituria vielä ollut. Heli haaveili odottelevansa kauppa-autoa maitolaiturilla. Muutaman vuoden kuluttua maitolaituri ilmestyi talon pihaan äitienpäivänä, mutta laituri siirtyi tienvarteen vasta kesän jälkeen. Kun Helin haave viimein toteutui, ajoi kauppa-auto viimeisen kerran Ruuhilammentietä
Miksi juuri Jäppilään?
Aivan sattumalta. Heli perheineen oli etsinyt mökkiä maalta. Kriteerinä oli, että täytyy olla maata, peltoa ja tilaa olla. Mökin oli hyvä sijaita lähellä Leppävirtaa, missä oma koti sijaitsee. Etsinnässä ei siis ollut välttämättä aivan perinteinen mökki vaan talo maalta.
”Jorma Markkaselta saimme vinkin, että meille sopiva tila voisi olla tarjolla. Tämä paikka henki lämpöä. Taloa oli remontoitu, rakennukset olivat siis hyvässä kunnossa ja pääsimme suoraan asettumaan taloksi”, Heli kertoo.
Alpo Malinen huristelee mopolla pihapiirissä.
Pihapiiriin on myöhemmin rakennettu savusauna ja piharakennus. Haaveissa on jossain vaiheessa tulevaisuudessa rakentaa vanhan talon tilalle uusi päärakennus. Siihen saisi sisäsaunan ja pesutilat.
”Sitten voisi viettää vaikka koko loppuelämänsä täällä!” Heli haaveilee.
Vuodet Ruuhilammella ovat menneet nopeasti. Aiemmin perhe kävi maalla viikonloppuisin tai joka toinen viikonloppu, mutta nykyään useammin.
”Vuodesta reilusti yli puolet vietetään maalla. Ei ole tullut hetkeä, ettemme haluaisi tulla tänne, mutta pois lähteminen on kyllä ollut joskus vaikeaa,” Heli naurahtaa.
Perheen kanssa olemista, yhteisöllisyyttä
Alusta asti perheelle on ollut tärkeää, että myös nyt jo aikuiset lapset, Selina ja Ontrei, ovat viihtyneet maalla. Ja vaikeaa ei ole ollut. Lapset eivät ole kaivanneet mukavuuksia kuten esimerkiksi sisäsuihkua ja vaikka tietokone sekä televisio ovat aina löytyneet varustelusta, on tilalla ollut muuta kiinnostavaa tekemistä lapsille. Yhteiset askareet lasten kanssa ovat olleet ja ovat edelleen tärkeitä. Paikka on muodostunut lapsillekin niin tärkeäksi, että molempien ylioppilasjuhlia on vietetty täällä maalla. Myös sukulaiset ja ystävät ovat olleet tervetulleita ja viihtyneet täällä.
”Perheen kanssa olemista, yhteisöllisyyttä! Sukua on ollut läsnä ja touhua on riittänyt kaikille” Heli kertoo, miettiessään muistoja.
Muistoja on kertynyt valtavasti. Muistoissa tärkeiksi nousevat läheiset ihmiset, myös ne joista on jo joutunut luopumaan.
”Myös surussa tämä paikka on ollut lohduttava, muistot hyviä. Ihmisen pitäisi muistaa elää niin, että jokapäiväinen arki on hyvää.” Heli pohtii.
Millainen on Ruuhilammen kylä?
Ruuhilampi on rauhallinen kylä. Matkaa Jäppilän kirkonkylälle kertyy n.16km ja Suonenjoen kaupunkiin noin 20km. Ruuhilammelle pääsee myös vesiteitse Suonenjoelta ja Sorsakoskelta. Paasvesi ja Suontee näkyvät Malisten tilan pihaan. Kalastajia, pilkkijöitä ja uistelijoita käy järvellä, myös melojia näkyy silloin tällöin. Suomi meloo- reitti on kulkenut Ruuhilammen kautta. Luonto on lähellä. Eläimiä eli muun muassa majavia, hirviä, kauriita, lintuja, siilejä ja jäniksiä on mukava seurata omalta pihalta katsellen.
”Koen kiitollisuutta kyläläisiä kohtaan. Olemme kokeneet, että meidät on otettu hienosti vastaan. On kiva, että kylällä tervehditään, jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Siitä tulee hyvä mieli. Kyläläiset avustavat toisiaan tarpeen mukaan ja kalakavereitakin löytyy”, Heli kertoo.
”Täällä saa olla omassa rauhassa, mutta ei koe olevansa yksinäinen. Ihmisiä on kuitenkin ympärillä. Kesällä on kylällä porukkaa, kun mökkiläiset saapuvat ja lasten iloiset äänet kuuluvat uimapuuhista.”
Tänäkin juhannuksena perinteinen kokko syttyy Ruuhilammen Suihkolansalmen sillan kupeeseen.
”Ruuhilammen rantakala-ilta heinäkuun 22.päivänä on hieno ja yhteisöllinen tapahtuma. Olen ollut itse vähän mukana paistamassa lettuja. Toiveissa olisi myös, että saisimme lisää nuoria mukaan kylän toimintaan,”Heli kertoo.
Jäppilän kirkonkylällä järjestetään Ruuhilammen rantakala-iltaa seuraavana päivänä 23.7 Jäppilä-päivä. Ohjelmaa on tarjolla moneen makuun.
Metiköimistä ja savusaunan löylyjä
Metiköiminen on metsässä liikkumista ilman päämäärää ja tarkoitusta, rentoutumista. Tämän hyvin kuvaavan sanan on keksinyt perheen tytär. Ja täällä tilalla osataan myös metiköidä. Arki on varmasti yhtä kiireistä kuin kaikilla muillakin työssä käyvillä ihmisillä. Työ tulee mukana maalle, mutta täällä työasioiden käsittely ja jatkotyöstäminen sujuvat kevyemmin. Maliset ovat yrittäjiä ja heillä on Leppävirralla ja Varkaudessa Rautia K-maatalous Malinen sekä Konemalissi yritykset.
”Työasioiden hoitaminen sujuu täältä hyvin. Tällä hetkellä netti toimii kohtuullisesti. Nettiyhteydet tosin voisivat olla paremmat”, Heli pohtii.
Lähes joka ilta Suottaniemessä lämpiää rantasauna ja muuripadassa vesi. Saunan kuistilla rentoudutaan löylyjen jälkeen ja katsellaan järveä tai lähestyvää myrskyä. Itserakennetun savusaunan pehmeästä löylystä, tuoksusta ja hiljaisesta hämärästä nautitaan kesällä, jouluna ja pääsiäisenä. Savusauna on rakas ja elämyksellinen paikka Helille.
Maan läheisyyttä
Suottaniemen tilalla on omiksi tarpeiksi kokeiltu viljellä muun muassa spelttiä, ruista, tattaria ja kauraa. Se mitä viljellään, vaihtelee vuosittain.
Maliset ovat tehneet eriaisia viljelykokeiluja tilallaan.
”Maan läheisyys on juhlavaa esimerkiksi kun opeteltiin tekemään ruislyhteitä ja kuhilaita. Sirpillä leikkaaminenkin onnistuu. On ihanaa kun saa tehdä sellaista mistä tykkää ja sen tekeminen ei olekaan raskasta”, Heli muistelee talkoita pellolla.
Heli on paistanut ruisleipää omassa tuvassa, omasta rukiista. Karjalanpiirakoidenkin valmistusta on kokeiltu. Perunaa viljellään joka vuosi. Kasvimaan hoitoon ei työkiireiltä jää aikaa ja rikkaruohot valtaavatkin kasvimaan. Tuvan puolelta saattaa viikonloppuisin kuulua sukkapuikkojen kilinää, kun Heli kutoo sukkia sunnuntaista jumalanpalvelusta kuunnellen. Tuvan uuniin ja saunalle polttopuut saadaan omasta metsästä.
Metsänraivauksesta on tullut Heli Maliselle intohimo.
”Raivaaminen on minun intohimoni. Minua ei meinaa saada sieltä metsästä pois, kolme-neljä tankillista menee nopeasti raivaussahan kanssa touhutessa. Olen opetellut raivaamisen Alpolta. Kerran hän näytti mallia ja se riitti”, Heli kertoo.
Huhtikuinen ilta Ruuhilammella hämärtyy. Huomaan, että aika on mennyt kuin siivillä. Helin, vielä hetki sitten vieraan ihmisen tarinoita kuunnellessa palaan muistoihin omasta lapsuudesta maalla. Samankaltaisia muistoja, tunnetta… Varmasti meitä monia suomalaisia yhdistäviä. Kierros tilan pihapiirissä päättää mieleenpainuvan illan. En ihmettele yhtään, että tämä maisema, tämä maatila on löytänyt paikkansa Malisten sydämissä.
Teksti: Netta Nyyssönen
Kuvat: Malisten perhealbumi ja Netta Nyyssönen