Sain äskettäin viestin, jotta kirjoittaisinko joitakin muisteluksia Jäppilän Tihusniemen opintokerhosta. Minäkö? Varmasti monelta muulta opintokerholaiselta löytyisi vankempaa tietämystä ja suuresti pidemmältä ajalta kuin minulta, jolla opintokerholaisaika sijoittui 1970-luvun alkuvuosiin. Tihusniemen opintokerhollahan oli jo siihen mennessä ollut todella pitkät perinteet. Ja jatkui menestyksekkäästi eteenpäin.
Pitää ihan pinnistellä muistia, kun kilometrejä on jo melkoisesti takana. Mahtoiko olla niin, että Tihusniemen koulun opettaja Vilho Juuti kirkonkylän kauppareissulla käydessään kysyi, että kiinnostaisiko opintokerhon opiskelu- ja teatteritoiminta. Ehkä niin.
Minun piti kaivaa esille vanhoja todistuksia kouluajoilta. Muistikuvani oli oikea ja todistusten joukosta löytyi todiste – Kansakoulun Nuorisotyön Keskus ry:n kirjekoulun todistus osallistumisestani Jäppilän kunnan Tihusniemen kansakoulun lukuvuonna 1970–1971 koulunkäyntinsä päättäneille nuorille tarkoitettuun opiskeluun. Piti ihan ilolla todeta, että oppiaineena oli ollut joukkotiedotus, oppikirjana Pertti Seiskarin ”Tiedotusvälineet”. Eli sieltäkö juontaa juurensa polkuni mediatyön pariin, jatkuen vielä tänäkin päivänä harvakseltaan eläkeläistoimittajana.
Opintomatka suuntautui Hampuriin
Olin jo tuossa vaiheessa ehtinyt aloittaa ”Jäppilän kirjeenvaihtajana” eli avustajana Warkauden Lehdelle. Tiedonvälitysprosessi tuohon aikaan oli sellainen, että kirjoitin jutun kirjoituskoneella paperiarkille, jonka laitoin filmirullan kanssa kirjekuoreen ja kirjekuori linja-autoon ”Osuuskaupan pysäkillä” ja siitä eteenpäin lehden toimitukseen Varkauteen. Jonkin verran erilainen prosessi kuin nykyisellään – kännykällä tuotantoa suoraan televisiolähetykseen.
Ensimmäinen sanomalehdelle ”senttaamani” (kuten tuolloin sanottiin) eli lähettämäni juttu liittyi nimenomaan Tihusniemen opintokerhoon. Warkauden Lehti julkaisi 9.7.1970 jutun otsikolla ”Oma maa mansikka, tuumivat Tihusniemen opintokerholaiset Hampurin-matkallaan”. Kyseisellä muistorikkaalla matkalla olin opintokerholaisten mukana tyttöystäväni Leena-Kaisan kanssa. Opintokerhon matkoista löytyy varmasti mielenkiintoista kerrottavaa muilta matkoilla mukana olleilta.
Näytelmiä syntyi tiiviiseen tahtiin
Yhteiskuntaan liittyvien asioiden opiskelu oli olennainen osa opintokerhon toiminnassa, saatiin valaistusta ihmistä lähellä oleviin asioihin, esimerkiksi teemana luonto. Kuitenkin teatteritoiminta oli se asia, josta Tihusniemen opintokerho tunnettiin ja tunnustettiin. Vilho Juutin ohjauksessa ja lavastesuunnittelussa parrasvaloihin tuotiin näytelmiä hyvin tiiviiseen tahtiin.
Jälkeenpäin ajateltuna, lehtileikkeiden perusteella, opintokerholaiset suorastaan urakoivat harrastajateatterin parissa. Ja valmiita näytelmiä tuotiin Jäppilän Seurojentalon näyttämölle ja vierailunäytännöin. Lehtileikkeet kertovat, että 1970-luvun alun vierailupaikkakuntina olivat muun muassa Sorsakoski ja Virtasalmi. Noista ajoista eteenpäin löytyy opintokerholaisilta tietoja.
Minun mieleeni on kuitenkin jäänyt myös se, että Tihusniemen opintokerho sai aikoinaan mainetta ja kunniaa Seinäjoen harrastajateatteripäivillä – ja kenties muuallakin. Opintokerhoon ja teatteriharrastuksen pariin tultiin ympäri pitäjää ja myös Pieksämäen kaupungin puolelta. Voitiin hyvinkin puhua ”Tihusniemen teatterista” ja oikein muistan, opintokerho sai julkisuutta myös valtakunnallisen aikakausilehden toimesta.
Vierailuja tehtiin Virtasalmelle ja Suonenjoelle
Mainitsin vierailunäytäntönä Virtasalmen. Pieksämäen Lehti otsikoi jutussaan ”Jäppiläläiset tarjosivat iloisen illan Virtasalmella”. Jutussa kirjoitetaan: ”Talven ainoa teatteritapahtuma Virtasalmella kokosi parisataa henkeä seuraamaan Jäppilän Tihusniemen opintokerhon esittämää huvinäytelmää Arvaapas uudestaan.
Maamiesseuran talossa esitetty 3-näytöksinen pienoisteatteri tempaisi virtasalmelaisyleisön innostuneesti mukaan näytelmän juoneen.” Tuohon näytökseen liittyen – muistikuvani on, että jossakin vaiheessa vuorosanat hävisivät, mutta jollakin tavoin juonen eteneminen saatiin jatkumaan.
Kenties hieman improvisoiden. Ja harrastajateatteriurani tähtihetkiä oli opintokerhon kesäteatteriesitykset Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla tuotannolla Leikkiä leivän särpimeksi eli Pöljänterit.
”Kun yhdessä yritetään, päästään tuloksiin”
Toinen muistikuva. Warkauden Lehti kirjoitti (päivämäärä ei lehtileikkeessä mukana) otsikossaan ja alkutekstissä: ”Kevyt sketsi-ilta Jäppilässä. Tihusniemen opintokerho, työväenopiston esitys- ja ilmaisutaidon piiri ja Jäppilän nuorisoklubi vastasivat sunnuntai-iltana Jäppilän seurojentalossa pidetyn sketsi-illan ohjelmasta. Kevyistä sketsi- ja hupiohjelmasta sekä Pauli Immosen yhtyeen musiikista koostuneen nonstop-illan tulot käytetään Nuorisoseuran ensi kesän 70-vuotisjuhlan järjestelyyn.”
Pieksämäen Lehti otsikoi tapahtumaa: ”Sketsi-ilta ja kolmekymmentä esiintyjää Jäppilässä…”. Ja lehti lopettaa jutun: ”Ilta oli onnistunut. Se todisti, että kun yhdessä yritetään, päästään tuloksiin.” Lehtileikkeen yhteydessä ei näy jutun kirjoittajaa, mutta oletettavasti asialla oli tuolloinkin legendaarinen toimittaja Martta Kasari, joka oli tuttu tiedonvälittäjä Jäppilän asioista.
Improvisaatiosta puheen ollen – sketsi-iltaan opintokerholaiset tuottivat ”modernisoidun Hamlet-esityksen”. Esityksen loppukohtauksessa Hamlet ”heittää veivin” – modernisoidussa versiossa konkreettisesti, kolahduksen kera veivi, käsipora lensi seurojentalon näyttämön kanveesiin. Sketsi-ilta olikin hyvin poikkitaiteellinen.
Vapaus ulottuu ihmisessä monelle taholle
Selailin vielä ”leikekirjaani” eli perinteistä ruutuvihkoa, josta löytyikin ilmeisesti ensimmäinen teatteriarvioni – liittyen Tihusniemen opintokerhoon. Tässäpä jutun otsikko ja ingressi: ”Teatteri-ilta Jäppilässä: ”Viheliäinen vapaus” – yksilön sisäistä ja ulkoista vapautta? Kesäisten kiireiden jälkeen rentouttavaksi yhdessä olon hetkeksi muodostui Jäppilän Sotaveteraanien ja Tihusniemen opintokerhon yhteisesti järjestämä ”Kekririeha” Jäppilän Seurojentalolla. Sali parveketta myöten täynnä väkeä, jonka nähtäväksi Tihusniemen opintokerholaiset toivat syyskauden ensi-iltana parrasvaloihinHenrik Tikkasen 4-näytöksisen huvinäytelmän ”Viheliäinen vapaus.”
Jutun lopussa kirjoitan seuraavaksi: ”Näytelmässä suhde Liisan ja Axelin välille leimahtaa ehkäpä liioitellunkin nopeasti. Vapauden kaipuu teettää aviomiehellä ”syrjähypyn”, mutta saavutetaanko vapaus pelkillä seikkailuilla? Tuskinpa, sillä yksilön sisäisellä ja ulkopuolisella vapaudella mahtaa olla huomattavasti laajemmat mittapuitteet. Vapaushan ulottuu ihmisessä niin monelle taholle.”
Näihin pohdintoihin päätän kirjoitelmani ja toivotan oikein hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä!
Teksti: Vesa Moilanen
Kirjoittaja on ollut mukana Tihusniemen opintokerhossa 1970-luvulla ja toiminut mm. ”Jäppilän kirjeenvaihtajana” eli avustajana Warkauden Lehdelle.