Tässä jutussa kuulemme Jäppilän Tihusniemen Kurikkamäen kylässä asuvaa 28-vuotiasta metsuri/metsäkoneyrittäjä Oskari Kolehmaista. Oskari harrastaa vapaa-aikanaan metsästystä.
Metsästys ja metsäympäristö on ollut hänelle tärkeää lapsesta saakka ja myös hänen puolisonsa Janita on innostunut metsästyksestä Oskarin rinnalla. Kotona asustaa heidän lisäkseen viisi metsästysviettistä koiraa, joita pariskunta käyttää yhdessä metsällä. Koiraharrastus on niinikään yhteinen.
”Viihdyn metsässä. Tiesin jo lapsena, että minusta tulee metsäkoneenkuljettaja ja metsuri, se oli haaveammattini. Metsästykseen tutustuin kun ukkini kävi jänismetsällä ja olin mukana siellä noin kolmevuotiaasta alkaen. Noin seitsemänvuotiaana olin hirvimetsällä mukana ja kymmenvuotiaana sain metsästyskortin. 15- vuotiaana sain rinnakkaisluvan aseeseen ja sain ryhtyä itsenäisesti metsästämään,” Oskari muistelee.
Metsästyskortin suorittaminen vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta
Mitä metsästyskortti tarkoittaa ja miten se suoritetaan? Annetaanpa Oskarin kertoa:
”Metsästyskortin suorittanut käy metsästäjätutkinnon, joita järjestää riistanhoitoyhdistykset. Hirvimerkin suoritus ampumaradalla tulee tehdä ennen kuin voi ampua hirviä. Se on voimassa kolme vuotta. Yritys maksaa 20€/kerta ja yrittää saa useamman kerran. Ampumaradalla on hirvitaulu ja taulussa 23cm halkaisijaltaan oleva osuma-alue, johon tulee osua neljä laukausta. Karhutaulussa osuma-alue noin 18cm. Jänismetsällä tai pienriistaa metsästettäessä ei tarvitse suorittaa ampumakoetta. Metsästyskortin suorittanut nuori voi olla mukana metsästämässä aseenkantoluvan haltijan mukana ja välittömässä läheisyydessä hän saa valvottuna käyttää asetta.”
Metsästys kehittää mm. päättelykykyä
Metsästystä harrastavan on hyvä olla rauhallinen, sillä muuten aseenkatolupaa ei ehkä ole mahdollista saada. Päättelykykyä tulee olla ja metsästyksen päättelykyky kehittyy Oskarin mukaan käytännössä mm. että oppii jäljet tunnistamaan. Tärkein asia on ehdottomasti kuitenkin oma kiinnostus metsästykseen.
Metsästäessä oppii luonnossa liikkumista ja luonnon arvostamista. Huomaamatta tulee liikuttua ja motoriikkakin vahvistuu kun liikkuu epätasaisessa maastossa.
”Porukassa metsästäessä pitää tietysti osata tulla toimeen toisten kanssa, mutta toisaalta voihan sitä metsästää yksinkin. Joku haluaa mennä Lappiin yksin ja olla teltassa, toiset haluaa metsästää yhdessä,” pohtii Oskari.
Metsästys harrastuksena tarjoaa monipuolisesti elämyksiä
Oskarin on helppo kertoa metsästyksen parhaista puolista:
”Parasta on ulkona harrastamisen meininki ja sitten se sosiaalinen puoli, kun metsästysporukassa ollaan esim. kettumetsällä. Iloa tuottaa se kun näkee koirien onnistuvan. Ja jos saa hyvän kaadon, niin hieno kokemushan se on. Hirvijahdissa pidetään nuotiota ja siinä paistellaan makkaraa ja tarinoidaan. Kettujahdissa on enemmän oltava liikkeessä ja seurattava ettei koira juokse auton alle.”
Nuoret ovat tervetulleita metsästysharrastuksen pariin
Riistanhoitoyhdistykset järjestävät Metsästysseurojen kanssa nuorille mm. Minimetso-leirejä.
”Tällainen leiri oli viime kesänä Jäppilässä Hietakylän ampumaradalla. Leirillä harjoiteltiin sorsanpesien tekoa, koiralla jälistämistä, suoritettiin suunnistusrasteja, harjoiteltiin suojapeitteen ja nuotion tekoa. Ampumapisteellä oli mm. laseraseella sekä pienoiskiväärillä ampumista,” muistelee Oskari.
Oskari toivoo nuorien, joita metsästys kiinnostaa, pääsevän harrastuksen pariin. Ja vaikka perheen omassa lähipiirissä ei metsästettäisikään, niin annettaisiin mahdollisuus lähteä kokeilemaan vaikka Minimetso-leirillä, voisiko tämä olla nuorelle sopiva harrastus.
Metsästys ei välttämättä ole kallis harrastus
Oskarin mukaan itsenäistä metsästystä pääsee harrastamaan ehkäpä jo muutamien satasten investoinnilla. Aseenkantolupahakemukset, käytetty ase ja edullisemmat teräspatruunat eivät maksa kovinkaan paljoa.
”Valtion mailla voi metsästää muutaman kympin lupamaksuilla. Metsästysseuran liittymismaksu voi olla useampia satasia, mutta tällöin saat metsästää seuran vuokraamilla alueilla, maanomistajan määrittelemien lupien puitteissa ja jäsenmaksu on muutaman kympin vuodessa. Riistanhoitomaksu kuuluu maksaa jokaisen metsästäjän, jotta metsästyskortti pysyy voimassa, ”kertoo Oskari.
Ennakkoluulot metsästystä kohtaan
Oskari ymmärtää, että osaa ihmisistä pelottaa aseet ja sille ei voi mitään. Metsästäjät eivät kuitenkaan ammu ihmisiä.
”Valitettavasti aseitakin käytetään väärin ja näistä uutisista seuraa se, että metsästysharrastusta mustamaalataan tai metsästämisen ydinasia vääristyy,” harmittelee Oskari.
”Koulussa koin itsekin, että kaikki opettajat eivät suhtautuneet harrastukseeni hyväksyvästi. Osa ihmisistä on ehkä vieraantunut luonnosta eivätkä he ymmärrä mistä puhuvat. Virtuaalitodellisuudessa saa ampua ihmisiä ja se on ok, ihmetyttää kyllä,” sanoo Oskari.
”Koirien puolesta olen metsällä pelännyt, etteivät menisi auton alle. Itse en ole tarvinnut pelätä että esim. eläin olisi hyökännyt päälle”, toteaa Oskari.
Itä-Pohjan Erämiehet ry
Oskari kuuluu Itä-Pohjan erämiehet ry:n metsästysseuraan. Jäseniä on 101, joista noin 5-10 on naisia. Oskarin puoliso Janita ampui tänä syksynä ensimmäisen hirvensä. Hirvijahtiin oli tänä vuonna ilmoittautunut 27 jäsentä. Vaikka hirvijahdin osallistujamäärät ovat vuosien mittaan hieman tippuneetkin ja vaikka jäsenten keski-ikäkin on jo kuudenkymmenen paremmalla puolella, on seurassa silti aktiivista jäsenistöä. Oskari kertoo saaneensa apua seuran jäseniltä mm. jänismetsälle hänen ukkinsa siirryttyä ajasta iäisyyteen.
”Seurassa on sovittu, että ammuttaisiin hirvimetsällä nuoria mullikoita ja kuusi-kymmenen piikkisiä säästetään. Vanhat hirvet myös pyritään poistamaan. Tänäkin vuonna on ollut paljon isosarvisia hirviä eikä rajoituksia ole ollut”, kertoo Oskari
Oskari kuuluu myös suurriistan virka-apuun. Siihen valitaan henkilöt riistanhoitoyhdistyksen jäsenistä.
Mieleenpainunein metsästysmuisto
”Ammuin ensimmäisen hirven 12-vuotiaana. Koira toi hirviä ja olin ukin kanssa samassa passissa. Olin suorittanut hirvimerkin. Oltiin metsästämässä vasaa ja muilta metsästysporukasta tuli tieto, että naaraan perässä on vasa. Tähtäsin naaraan jälkeen. Näin risukkoisesta maastosta, tuuhean kuusen takaa kohteen ja ammuttuani huomasinkin hirvellä sarvet. Ensin tuli naarashirvi ja perässä tulikin uroshirvi eikä vasa. Aikuisten hirvien lupiakin meillä oli, joten ei siinä kummempaa kömmähdystä tullut. Siitä opin sen, että luotan omaan näkemääni ja samalla tuli tarkkuutta ammuntaan. Kaatamani hirvi oli kuusipiikkinen ja sarvet olivat huonot, joten se oli sopiva ammuttavaksi. Osalta metsästysporukassa tuli onnitteluja ja osa oli harmissaan sarvipään ampumisesta. Toisaalta näitä vahinkoja sattuu kaikille,” Oskari muistelee.
Saaliinjako
Hirvijahdissa lihat jaetaan tasamäärin metsästysporukan kesken. Ampuja saa myös hirven sisäelimet, mikäli haluaa. Oskari sanoo ottavansa mm. hirven sydämet koirille. Karhu- ja villisikametsällä ampuja saa hiukan isomman palan lihaa kuin muut metsästysporukasta. Saaliseläimistä, jotka syövät raatoja, otetaan trikiininäyte lähetettäväksi ruokavirastoon. mm. karhu, villisika.
”Meillä valmistetaan paisti perinteisesti leivinuunissa hauduttamalla. Pihvejä nautitaan kerran tai kaksi vuodessa sisäfileestä. Pienpedoista voi hyödyntää nahkan talvella. Muutoin ne menevät haaskaksi”, kertoo Oskari.
Oskari metsästää monipuolisesti eri eläimiä
Oskari metsästää mm. hirviä ja pienpetoja eli kettuja, supia, mäyriä ja minkkejä sekä keväisin majavia. Jänistä Oskari ei metsästä koska hänen koiransa eivät niitä aja. Loukkuja Oskari käyttää vain vähän. Metsästys tapahtuu yleensä koirien avulla. Aseessa Oskarilla on lämpötähtäin. Lämpötähtäintä saa käyttää supikoiran ja villisian metsästyksessä. Peuraa ja kaurista ei tällä hetkellä metsästetä, koska kanta on romahtanut ilvesten vuoksi.
Ilvesten ampumiseen tulee olla poikkeuslupa ja kolmeen talveen niitä ei ole myönnetty.
”Meidänkin puutarhassa on liikkunut ilveksiä. Susista ei ole havaintoja mutta villisikoja on tullut Jäppilän alueelle ja niitä on ympärivuotisesti lupa metsästää. Villisika on vieraslaji. Karhuja en ole nähnyt, mutta kesän aikana tuli alueelta noin viisi havaintoa karhuista. Karhuja ei ollut lupaa ampua”, kertoo Oskari.
Oskari on ampunut karhun ja se on hänen paras saaliinsa.
”Se oli vuonna 2020. Karhu oli nähty riistakamerassa kaurapellossa Jäppilässä. Koiramies tuli Pieksämäeltä avuksi. Osuin neljä kertaa ja lopulta karhu kaatui. Koira meni siihen liian lähelle ja koira jäi karhun alle. Koiran jalka murtui ja sille annettiin ensiapua ja vietiin sitten eläinlääkäriin. Lopulta kävi niin, että koiralta amputoitiin jalka. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja koiraa käytettiin onnistuneesti karhujahdeissa vielä monesti.”
Kerran vuodessa Oskari käy kaveriporukan kanssa metsästämässä metsäkanalintuja itä-rajalla. Jäppilässä hän metsästää metsoa, teeriä ja pyytä muutamia kertoja syksyn aikana.
Riista on puhtainta lihaa ja sataprosenttisesti luomua.
Riistanhoitoyhdistys antaa lisätietoja
Mikäli innostuit metsästyksestä tämän jutun pohjalta, kannattaa olla yhteydessä paikalliseen Riistanhoitoyhdistykseen, josta saat lisää tietoa metsästysharrastuksen aloituksesta, Metso-leireistä sekä alueesi metsästysseuroista.
Oskarin metsästysvideoita youtube-kanavalla
Oskari julkaisee metsästysaiheisia videoita youtube-kanavallaan @oskarikolehmainen2558.
Kuvat: Oskari Kolehmainen
Teksti: Netta Nyyssönen