Noin kymmenen kysymystä henkilöhaastattelujen- sarjassa olemme tutustuneet eri ikäisiin eri puolilla Jäppilää asuviin kyläläisiin. Haastateltavat ovat ehdottaneet seuraavaa haastatteluun saapuvaa henkilöä. Tämän sarjan ideoijana Netta Nyyssönen teki viimeisen oman haastattelunsa vuoden 2025 lopulla ja sarja oli vaarassa loppua. Jutut kiinnostivat lukijoita, niinpä päätettiin jatkaa sarjaa.
No kukapa Ullaa ei tuntisi, siksi juuri Ulla päätyi ensimmäiseksi haastateltavaksemme. Onneksi Ulla suostui.
Aluksi voisit esitellä itsesi lukijoille eli kuka olet?
Olen Ulla Heponiemen tilalta. Heponiemen tila on yksi Jäppilän kirkonkylän vanhimmista tiloista, harjoitan täällä maa- ja metsätaloutta isäni puolelta viidennessä sukupolvessa. Kuudes sukupolvikin on: minulla on kaksi jo aikuista poikaa, jotka asustelevat omillaan. Äitini oli kotoisin Helsingistä ja minäkin vietin siellä ison osan varhaislapsuudestani. Muutimme äidin kanssa Jäppilään asumaan vakituisesti, kun aloitin koulunkäynnin Jäppilän ala-asteella. Parikymppisenä pyörähdin hetken aikaa muuallakin asumassa opiskelujen vuoksi, mutta veri veti takaisin Jäppilään, ja tänne olen nyt jämähtänyt.
Sukupolven vaihdos tilalla.
Sukupolvenvaihdos täällä tilalla tehtiin 2011, ja pian sen jälkeen otin peltomme – jotka olivat ennättäneet olla jo vuokrallakin – omaan viljelyyn. Ensimmäiset mansikantaimet iskettiin maahan vuonna 2013.
Herneiden kylvö keväällä.
Eläimet ovat kivaa seuraa.
Täällä elelen ja asustelen eläimieni kanssa: minulla on koiria, kissoja, pupuja, alpakoita ja villapossut. Kesäksi tänne tulee vuohia ja kanoja kesäkotiin.
Miesystäväni Timo asustelee täällä kanssani myös osittain, hänellä on koti myös Jyväskylässä. Pari vuotta sitten eräs ystäväni ennätti jo ehdottaa, että ilmoittaa minut mukaan ”Maajussille morsian”- ohjelmaan, mutta se jäi onneksi vain hänen ajatuksekseen, kun siinä kohtaa Timo asteli elämääni.
Kiinnostuksenkohteeni
Aika monta rautaa on tulessa: tilausleivonnaisia, pitopalvelujuttuja, luomuviljelyä, majoitustoimintaa, kesäkahvila, eläimet. Jos minulta kysytään, että mitä harrastan, niin voisin vastata ”harrastan työntekoa” ja monesti tuntuu ”työntekokin on harrastusta” – kyllä ne aika lahjakkaasti sekoittuvat.
Vapaa-ajallani tykkään kokeilla erilaisia ruokia ja leivonnaisia. Viime joulun alla kokeilin joulunurkkausta, johon sain leipoa erilaisia joululeivonnaisia. Mukavia lahjatavaroita löytyi myös joulupuodistani. Tuvan puoli mahdollistaa yksityistilaisuuksien järjestämisen, joita toteutettiin viime talvena jo useita kertoja. Perhejuhlat ja pikkujouluruokailut onnistuvat myös. On valtavan mukavaa tehdä hyvää ruokaa tilaisuuksiin ja vaikka koko perheelle. Perhe ja ystävät ovat minulle tosi tärkeitä ja elämän suolaa. Jos ei aina ennätetä nähdä, puhutaan pitkiä puheluita…ollaan heidän kanssaan arjessa läsnä ja tiedetään, miten menee.
Harrastukseni
Aika harvoin katselen telkkaria, mutta silloin kun katson, tykkään trillereistä ja draamoista. Sarjoja en oikein uskalla enää edes aloittaa katsoa, koska minun luonteellani ne pitäisi saada katsottua loppuun asti yhdeltä istumalta. Sama koskee myös kirjoja. Illalla aloitettu sarja tai kirja, kestää sitten vähintäänkin seuraavaan aamuun.
Viime talvena kävin vesijumpassa, se oli valtavan kivaa touhua. Mietin, että liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän, mutta ainakin kesäaikana sitä kyllä tulee ihan työn mukana.
Jääkiekkoa tulee seurattua talviaikaan, PIPSin kannattajana! Kun vaan ennätän, niin mieluusti olen kotipeleissä lipunmyyjänäkin. Ehkä harrastustoiminnaksi voi lukea myös kuulumisen yhdistyksiin ja luottamustoimiin.
Yksi suurimmista intohimoistani on ennättää syksyllä sienimetsään, aivan huikea tunne on löytämisen ilo ja luonnossa liikkuminen. Hirvikärpäsiä kammoan yli kaiken, joten niiden suhteen mennään vahvasti mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta sehän kuuluu vain asiaan.
Muita kivoja juttuja, joista haluat kertoa?
Lomaa pidän lähtemällä reissuun. Haluaisin suosia kotimaan kohteita, mutta ne ovat vaan aika usein kesäkohteita, joihin ei ole mahdollisuutta mennä omien töiden vuoksi. Ja talvellakin on vaikea irtautua näistä kotihommista, kun pitää lykkiä klapeja uuneihin, huolehtia eläimistä ja lumitöistä. Eli otollisimmat reissuajankohdat ovat syys ja kevät. Olen kyllä käynyt monissa paikoissa, nyt viimeisimpänä Ateena ja sitä ennen Gdansk – tosi kivoja kaupunkikohteita molemmassa paljon nähtävää, suosittelen. Itselleni lomalla aina tärkeintä se, että saa olla ilman aikatauluja ja pääsee valmiiseen pöytään! Olen aikamoinen herkuttelija ja tykkään myös kokeilla paikallisia ruokia.
Miten alkutalvi jäi muistiisi, jäikö jotakin erikoista?
Viime syksyn lämpö, kun tuntui ettei talvea tule ikinä, mutta sitten kun se tuli: alkoi hillitön lämmittäminen, ja siltikin aina tuntui, että tupa on kylmä.
Kuinka juhlit kevään tuloa?
Sitä juhlittiin parin tärkeän ihmisen kanssa ex tempore äkkilähdöllä Jäppilän Kievariin, jossa syötiin valtavan hyvin ja nostettiin kuohujuomat.
Näin alkuvuoden ollessa aluillaan saat vielä ennustaa, mitä Jäppilästä kirjoitetaan historiankirjoihin vuonna 2026?
Toivon todellakin sydämestäni, että päättäjät kuuntelevat kuntalaisia ja Jäppilä-talo saadaan säilymään entiseen malliin. Toivon myös, että historiankirjoissa lukisi tänäkin vuonna ”valtavan kiva kylä, jossa kaikki pitävät toistensa puolia ja tällä kylällä ollaan ylpeinä jäppiläläisyydestä ja ylpeästi jäppiläläisiä”.
Kenelle lähettäisit kutsun seuraavaksi haastateltavaksi?
Haluaisin esittää Jussi Koskiselle pari kysymystä: ”Mitä hyvää näet valinnassasi, että muutit juuri Jäppilään? Mitä kaipaat Etelä-Suomesta?
Kysymykset Leena Maaninen, joihin Ulla vastasi pääosin kirjallisesti.
Kuvat: Laura Suhonen ja Seppo Hytönen