Uutiset

”Eläimet hyväksyvät ilman ehtoja” – Sanna Pohjolainen

”Noin kymmenen kysymystä” -henkilöhaastattelujen- sarjassa tutustumme eri-ikäisiin eri puolilla Jäppilää asuviin kyläläisiin. Haastateltavat saavat ehdottaa seuraavaa haastatteluun saapuvaa henkilöä. Tässä haastattelussa tapaamme Sanna Pohjolaisen Niemenkylältä.

Kuka olet?

Olen poikieni äiti, vanhempieni tytär, maatalousyrittäjä ja koulunkäynninohjaaja. Pojat ovat jo aikamiehiä ja asuvat omillaan Kuopiossa ja Pieksämäellä. Olen silti heitä varten olemassa aina ja valmis olemaan läsnä tarvittaessa.  Iäkkäät vanhempani asuvat naapurissa ja käyn auttamassa heitä vastavuoroisesti, koska he ovat auttaneet minua paljon aiempina vuosina.

Puolisoni Arton kanssa meillä on maa- ja metsätalousyritys. Tilalla on ylämaankarjaa. Lisäksi teen Sannan Eläintoiminta -nimellä eläinavusteista toimintaa ja hevosharrastetoimintaa viikonloppuisin sekä lomilla.

Millaisia eläimiä teidän maatilalla asuu?

Meillä asuu shetlanninponi Sammalisen Felix ja Ruotsin kylmäverinen Helmi-hevonen. Lampaita on kolme eli Mymmeli, Tuutikki ja Nyyti. Vuohien nimet ovat Miiru ja Myyry. Penni-koira on jo yli 15 vuotta, mutta liikkuu edelleen pihapiirissä.

Molli ja Hurina -kissat asuvat tallissa ja kaksi muuta kissaa Milli ja Hissukka sisällä. He saivat vapaan kasvatuksen tuloksena valita, kumman ympäristön valitsevat asuinpaikakseen. Puput Jaska ja Hiutale ovat myös suosittuja eläinavusteiseen toimintaan osallistuvien keskuudessa.

Edellinen haastateltava Iiris Teittinen halusi kysyä sinulta, millaista työtä teet tällä hetkellä eläinten parissa?

Teen matalan kynnyksen ammatillista eläinavusteista toimintaa ja hevosharrastetoimintaa pääasiassa viikonloppuisin maatilamme lähiympäristössä. Asiakkaita on käytännössä muutamia päivässä.

Eläinavusteinen toiminta voi tarkoittaa käytännössä sitä, että käymme esimerkiksi katselemassa, silittämässä, ruokkimassa tai harjaamassa eläimiä yhdessä asiakkaan kanssa. Voimme myös käydä poniajelulla tai ratsastaa maastossa. Samalla juttelemme erilaisista asioista tai harjoittelemme tunnetaitoja. Eläimen koskettaminen voi auttaa puhumaan ja olla jo itsessään terapeuttista. Tukena voidaan käyttää myös esimerkiksi erilaisia tunnetaito- tai tukiviittomakortteja.

Eläinten kanssa täytyy seurata heidän reaktioitaan ja ottaa toinen elävä olento huomioon. Se usein auttaa keskittymään. Eläimet myös hyväksyvät ilman ehtoja eivätkä tuomitse ketään. Ne ovat aidosti läsnä omana itsenään. Tavoite on, että toiminnan aikana syntyy yhteys eläimeen ja sen kautta tulee vaikutuksena esimerkiksi rauhoittuminen tai reipastuminen. Hevosen harjaamista, varustamista ja ratsastusta voi käyttää myös kehittämään kehonhallintaa ja motorisia taitoja sekä tukemaan kuntoutusta.

Meille voi myös tulla opettelemaan hevostaitoja, maastakäsittelyä, ajamista ja ratsastusta pieneen paikkaan. Maastakäsittely on hevosta taluttaen suoritettavia tehtäviä, johon sisältyy käynti, ravi, pysähdykset ja peruutukset. Tarkoitus on auttaa yhteisen kielen ja luottamuksen löytymistä, turvallisuutta ja kehittää molempien taitoja. 

Eräs äiti sanoi ihanasti: ”Sinulla on mukava tapa ohjata. Olet kannustava, etkä lainkaan lannistava.” Kaikki eivät viihdy ratsastuskouluissa, ja isossa ryhmässä ei välttämättä ehdi antamaan henkilökohtaista kannustusta. Pyrin tekemään asiat rauhassa, ettei tule kiireen tunnetta ihmiselle tai eläimelle.

Sanna Pohjolaisen kotitilalla asuu vuohia ja lampaita.

Mikä sinusta on parasta syksyssä?

Pimenevät illat ovat ihania. On erityinen fiilis, kun kulkee ulkona ruokkimassa eläimiä, pienemmät eläimet juoksevat jaloissa ja lepakot lentelevät. Ilma tuntuu ja tuoksuu erityiselle syksyllä. On kiva tehdä erilaisia askareita talvea varten. Saa kerätä marjoja puutarhasta ja tehdä niistä mehua. Tuntuu hyvältä tehdä polttopuita ja suojata asioita katosten alle. Se on vähän kuin tekisi pesää talvea varten.

Millaisia periaatteita sinulla on elämässä?

Yritän elää sellaista elämää, ettei tarvitse jossitella ja katua jälkeen päin. Haluan tällä hetkellä varata aikaa vanhemmilleni ja vaalia kiireettömyyttä asiakkaiden kanssa.

Millainen sinun suhteesi Jäppilään on?

Jäppilä on ollut kotini siitä asti, kun 4-vuotiaana muutin tänne. Äidilleni ja isälleni oli yllätys, että halusin jäädä pitämään kotitilaa. Vanhempani eivät luoneet siihen minkäänlaista velvoitetta meille lapsille. Asuin nuorempana neljä vuotta Kuopiossa. Ilman sitä aikaa en ehkä olisi tajunnut, että kotini on ennen kaikkea täällä.

Selviäisin hyvin muuallakin, mutta juureni ovat täällä, tässä paikassa. Aistin täällä jollain tavalla sukupolvien ketjun. En silti ajattele, että minun jälkeeni tässä paikalla täytyy välttämättä asua kenenkään sukulaisen.

Olet ollut pitkään aktiivinen 4H-kerhotoiminnassa. Miten 4H näkyy elämässäsi tällä hetkellä?

Vedän 4H:n heppakerhoa nyt kolmatta vuotta. Siinä käydään monipuolisesti läpi erilaisia hevosasioita teoriassa ja käytännössä. Esimerkiksi yhdellä kerralla on ajamista ja toisella kerralla ratsastamista. Kokeilemme poniagilityä ja käymme läpi hevosten hoitamista. Ryhmään mahtuu 10 lasta ja se on yleensä ollut täynnä. Kokoonnumme kolme kertaa syksyllä ja kolme kertaa helmi-maaliskuussa, kun alkaa kevätaurinko paistaa.

Millaisia havaintoja olet tehnyt vanhusten palveluista?

Minua huolestuttaa niiden vanhusten asema, joilla ei ole ketään läheisiä vaatimassa palveluja heidän puolestaan. Mietin, miten niiden ikäihmisten käy, joiden puolesta kukaan ei pidä ääntä.

Tekniikka menee nykyisin niin nopeasti eteenpäin, että nuoremmankin on välillä vaikeaa pysyä mukana. Myöskään verkkoyhteydet eivät aina toimi.

Kaikki vanhukset eivät pysty toimimaan digimaailmassa itsenäisesti. Jos ei kykene tai osaa käyttää nettiä, ei saa itse hoidettua asioita, vaan tarvitsee koko ajan apua. Lähes mitään palveluja ei voi saada soittamalla siten, että joku ihminen vastaisi puhelimeen tai niin, että vain menisi käymään. Onneksi kauppaan ja apteekkiin pääsee vielä suoraan asioimaan.

Millaista on työskennellä Jäppilän alakoulussa?

Tykkään työstäni koululla, ja tykkään olla ohjaajana lapsille. Toimin aamupäivisin koulunkäynninohjaajana ja myöhemmin päivällä iltapäivätoiminnan ohjaajana. 130-vuotias koulumme on edelleen hyvä koulu ja mukava paikka olla töissä.

Iltapäivätoiminta pyörii hyvähenkisesti ja joustavasti vanhempien ja meidän ohjaajien kesken. Lapset saavat osallistua toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon ohjatusti. Harjoittelemme samalla demokratiaa.

Kiitos haastattelusta. Kenet haluaisit kutsua seuraavaksi haastateltavaksi ja mitä haluaisit häneltä kysyä?

Voisin kutsua haastateltavaksi Janni Leväsen Syväsin suunnalta. Häneltä haluan kysyä, mikä Jäppilässä on parasta.

Teksti ja kuvat: Hanna Moilanen

Share This