Välillä julkisuudessa kuulee väitteitä, että maalle ei kukaan halua muuttaa. Kylätasolla todellisuus näyttää kuitenkin aivan toiselta. Esimerkiksi meille Jäppilän kyläyhdistyksen suuntaan tulee toistuvasti kyselyjä, löytyisikö meiltä vinkkejä hiljaisessa myynnissä olevista kohteista.
Kyselijöiden toiveita yhdistää se, että he etsivät kotia maaseudun rauhasta, mutta kuitenkin suhteellisen läheltä kaupungin palveluja. Monella kipuraja on 20 kilometriä kaupungin valoista, osalla välimatkaa saa olla enemmän ja osalla vähemmän. Hakusessa on omakotitaloja ja pientiloja, joissa on tilaa harrastaa ja pitää eläimiä.
Kohteen ei tarvitse olla priimakunnossa, vaan usein muuttajat ovat valmiit tarttumaan vasaraan ja sahaan. Tai pestaamaan kirvesmiehen tekemään tarvittavat remontit.
Kuinka ostajat ja myyjät löytävät toisensa?
Kyselyiden äärellä kyläaktiivi joutuu puntaroimaan, miten olisi järkevää toimia. Teiden varsilla on aution oloisia rakennuksia ja niitä, joissa vietetään aikaa ehkä viikko kesällä. Ne eivät kuitenkaan ole aktiivisessa myynnissä.
Onko oikein vinkata rakennuksesta, jonka omistaja ei ole avoimesti tehnyt myyntiaikeitaan tiettäväksi? Mahdollisista yhteyshenkilöistäkään ei aina ole niin tarkkaa tietoa esimerkiksi perikuntien kohdalla.
Liian aktiivinen välikäsi ei voi kyläaktiivina olla. Kyläyhdistys kun ei toimialansa puolesta ole virallinen asunnonvälittäjä.
Samalla kuitenkin soisin, että yhä useampi perhe, pariskunta tai yksinasuja löytäisi kodin itselleen juuri meiltä Jäppilästä. Ja samalla tyhjilleen jääneet talot saisivat uuden elämän.
Vastavirtaan kulkijoita riittää
Isoja kehityskulkuja piirtävät tilastot näyttävät suurien väestövirtojen kulkevan kohti kaupunkeja. Nuoret lähtevät opiskelemaan. Ikääntyneet muuttavat lähemmäksi palveluja tai lapsenlapsiaan.
Silti vastavirtaan kulkijoita riittää. Myös tulevaisuudessa on ihmisiä, jotka arvostavat luonnon keskellä elämistä Jäppilän kaltaisissa paikoissa, joissa ollaan lähellä sitä kaikkea, millä on merkitystä. Puhtaita vesiä, luontoa, hiljaisuutta, hyviä latuja, keskeisiä lähipalveluja ja kotoisaa kylän yhteisöllistä henkeä.
Nopein tie saada uusia asukkaita Jäppilään olisi välitilaan jääneiden kiinteistöjen ja kotien aktiivisempi tarjoaminen uusille asukkaille. Joskus liikkeelle voi lähteä ensin vuokraamalla, ja jos kaikki sujuu hyvin, tehdä myöhemmin kaupat rakennuksista.
Myös tonttien kaavoittamista kannattaa harkita esimerkiksi kirkonkylän kupeeseen. Taajaman laajentaminen olisi järkevää, koska kunnallistekniikka on saatavilla kohtuullisen helposti ja koulu olisi lähellä mahdollisten uusien koululaisten näkökulmasta.
Osaammeko toivottaa tulijat tervetulleiksi?
Keskeinen kysymys on myös se, miten me kylillä asuvat olemme valmiit ottamaan vastaan uusia asukkaita. Toivotammeko heidät avoimin mielin tervetulleeksi? Vai koemmeko erilaiset tavat tai ajatukset uhkaksi itsellemme?
Olen kuullut viimeisen vuoden sisällä useammasta pariskunnasta tai nuoresta perheestä, jotka ovat muuttaneet pois Pieksämäeltä osittain siksi, että täältä ei oikein löytynyt ystäviä ja omaa porukkaa, jonka kanssa viettää aikaa.
Muistan olleeni yksinäinen itsekin kaksi ensimmäistä vuotta maalle muuttamisen jälkeen. Omanikäisiä ihmisiä ei oikeastaan tavannut missään eikä syvempi tutustuminen välttämättä onnistu noin vain lähikaupan kassajonossa. Minulle ratkaisu löytyi yhdistystoiminnasta, jonka myötä aloin vähitellen tutustua ihmisiin yhteisen tekemisen kautta.
Miten onnistuisimme paremmin kohtaamaan toisiamme? Olipa sitten kyse uuden kodin etsijästä ja vasta kodin myyntiä hiljaisesti harkitsevasta. Tai kylälle muuttaneista uusista ihmisistä, jotka etsivät omaa paikkaansa ja uusia ystäviä lähiympäristöstään.
Teksti: Hanna Moilanen
Kuvat: Seppo Nykänen (pääkuva), Eeva Anundi (kirjoittajakuva)
Kirjoittaja on tehnyt paluumuuton Jäppilään noin kymmenen vuotta sitten ja toivoo lisää uusia asukkaita näille kulmille.