Kaakkuri on ollut Suomessa melko yleinen metsä- ja suoalueiden lampien pesijä. Kaakkuri vaatii pesimälammeltaan vain noin 0,5–2 hehtaarin kokoa. Mitä pienempi lampi on, niin sitä enemmän kaakkuri vaatii lammen ympäristöltä avoimuutta, jotta pääsee lammelta lentoon. Siksipä kaakkurin pesimälammet ovat usein avoimia tai suorantaisia vähintään yhdeltä sivulta. Edes kaloja ei lammessa tarvitse olla, sillä kaakkurit kantavat poikasilleen ruokansa enimmillään kilometrien päässä olevalta kalaisalta järveltä.
Munia pesässä on kuikkalintujen tapaan vain kaksi. Kuikkalinnut eivät juuri jaa pesälampea lajikumppaneidensa tai edes sukulaistensa kanssa, vaan ne puolustavat omaa pesälampea niitä vastaan. Kuikkaa pienempi kaakkuri joutuu pesimään pienillä lammilla, joita kuikka ei kelpuuta pesintään tai ruokailuun.
Kaakkuri on äänekäs lintu. Sen huuto ja parien soidinäänet kuulostavat hyvin alkukantaisilta. Linnut painavat nokkansa lähelle tyynen veden pintaa huutaessaan. Tämä vahvistaa äänen kantavuutta. Kaakkurin ääni kantaakin pitkälle. Pesimälampien lisäksi kalastuslennot lähivesille tuo kaakkurit tutuiksi myös monelle mökkiläiselle. Kaakkurin aavemainen, kaihoisa, arvokas ja alkukantainen huuto tyynessä alkukesän hämärtyvässä yössä ei kyllä voi olla herättämättä huomiota. Nuuksion kansallispuistoissa kaakkurit ovatkin nykyään retkeilijöiden ja valokuvaajien suosiossa.
Mittava lähes koko Suomen läpikäynyt metsien ja soiden ojitusvimma 1960- ja 70-luvuilla hävitti paljon kaakkurin pesimälampia ja laji harvinaistui. Lampia kuivattiin joko kokonaan tai osittain, rantasuot saivat kuivattavan ojaverkoston ja rannat metsittyivät. Ympäri Suomessa jäi kaakkurien asutuksesta muistoksi enää vain kaakkuriin viittaava nimi. Varttuneemmalle väelle ovat tuttuja kaakkurin asutukseen liittyvistä nimistä esimerkiksi Kaakarlampi, Kaakkolampi, Kaakkurlampi, Kakurlampi, Kuikkalampi, Kuoatrolampi tai kaakkurin ääneen liittyvät Sikoilampi tai Sikalampi.
Jäppilässä pitkä kaakkurihistoria
Jäppilän metsä- ja suoalueilla on paljon lampia, joiden nimi viittaa kaakkurin asutukseen. Nimien paljous kertoo varsin tiheästä kaakkuriasutuksesta Jäppilän ympäristössä. Iso osa näistä lammista ei ole ollut pitkään aikaan kelvollisia kaakkurin pesälammeksi. Metsien kuivatus on tehnyt tehtävänsä. Metsälammilla ei enää tavattu pesiviä kaakkureita.
Viimeisin jatkuvan pesinnän alue Jäppilässä on saamieni tietojen mukaan Tuomiojärvellä. Tällä Jukka Kauppisen tutkimusjärvellä kaakkurin pesintä päättyi 1970-luvulla. Ehkä Tuomiojärvi kasvoi liiaksi umpeen kaakkuria ajatellen. Myöskään kunnostustoimet eivät palauttaneet kaakkuria Tuomiojärven pesimälajistoon. Alkoi pitkä kaakkuriton kausi Jäppilän lintuhistoriassa.
Ossi Lappi innostui kaakkurilautoista
Jäppilän Tuomiojärven kodalla on pitkät perinteet toukokuun alussa pidettävästä tapahtumasta, jossa metsästysseura ja riistanhoitoyhdistys olivat koonneet lähiseutujen asukkaita viettämään päivää pannukahvin ja pikkupurtavan kera. Siellä Kuopion Museolla työskennellyt Jukka Kauppinen kävi kertomassa Tuomiojärven ja lähialueiden linnuston ja nisäkkäiden kuulumisia. Arvatenkin tapahtumassa puhuttiin myös kaakkurista.
Jukan menehdyttyä pitkäaikaiseen sairauteen jatkoin Tuomiojärven lintujen laskentaa vuonna 2013. Osallistuin myös siitä lähtien kodan toukokuiseen tapahtumaan. Kerroin ensimmäisellä osallistumiskerrallani Nuuksion kansallispuiston kaakkurien pesälauttojen rakentamisen menestyksestä. Yhdestä parista kehittyi yli 20 parin kaakkurikanta puistoon.
Esitykseni loputtua Hiukkasen järven mökkinaapurimme Ossi Lappi tuli keskustelemaan Jäppilän kaakkureista. Hän muisti hyvin lapsuudestaan kaakkureiden pesineen useilla lammilla. Jutustelumme lopuksi Ossi kysyi, että voisimmeko laittaa myös Jäppilän lampiin kaakkurilauttoja. Ossin kysymys vähän yllätti, mutta kun Ossi kertoi alueella liikkuvan yhden kaakkuriparin, niin tiesin kaakkureiden palauttamisen olevan mahdollista. Syksyllä metsälammilla olikin jo viisi lauttaa odottamassa seuraavana kesänä kaakkurin pesintää. Ossi tunsi maanomistajat laajalla alueella Jäppilän ja Leppävirran alueella, ja luvat lauttojen laittoon hoituivat Ossin suhteilla.
Monen alan taiturina tunnetulta Ossilta onnistui kaakkurilauttojen runkojen rakennus helposti. Kaikki oli aina valmiina, kun läksimme viemään lauttoja hänen maastotuntemuksensa avulla valittuihin lampiin. Kaikki sujui nopeasti lautan asennuksessa ja turvekerroksen asettamista pesimäkuntoon.
Miksi kaakkurit tarvitsevat kelluvia turvelauttoja?
Jäppilässä, niin kuin muuallakin Etelä- ja Pohjois-Savossa petokannat ovat runsastuneet. Vieraslajit supikoira ja minkki ovat yleistyneet, ja ne viihtyvät erityisesti järvien ja kosteikoiden rannoilla. Myös kotoperäiset pedot kettu, ilves ja ahma ovat myös runsastunut. Lampien rantojen suoreunukset eivät enää ole turvallisia pesimäpaikkoja. Niissä ei kaakkurin pesät selviä ryöstäjiltä. Lautoilta pesiä ryöstetään kuitenkin harvoin ja silloinkin ryöstäjä saattaa olla varis tai korppi
Kaakkurit tarvitsevat lauttoja myös poikueaikaan. Pienet poikaset uiskentelevat lauttojen reunusten suojissa. Yleensä yksi emoista vartioi poikasia ja toinen käy kalastamassa lähialueilla. Poikaset ilmoittavat äänekkäällä kähisevällä kerjuuäänellään emoille, milloin olisi suotavaa lähteä evään hakuun. Jos ääntely ei riitä, niin poikanen kopauttelee nokallaan emon kuvetta. Emojen kalastusonni tuntuu olevan varsin hyvä, sillä kalareissut kestävät yleensä vain alle puoli tuntia.
Kaakkuri palasi Jäppilään
Jäppilän kaakkurilautat tulivat Nuuksion kokemuksieni mukaan erinomaisille paikoille. Niinpä seuraavana keväänä oli odotukset korkealla. Ossi oli nähnyt kaakkuriparin kiertelevän metsäalueilla, joten uskalsimme odottaa pesintää. Tunne kaakkurin asettumisesta lautalle oli hieno. Nyt kaakkuri on liittynyt takaisin Jäppilän linnustoon. Ensimmäisen kaakkurilampi on ollut asuttu siitä lähtien, ja pari on onnistunut tuottamaan kaksi poikasta lähes vuosittain.
Hyvä poikastuotto nosti odotuksia uusista pesijöistä. Pian lautoille ilmestyikin toinen pari ja nyt kahtena viime vuonna on pareja ollut jo peräti viisi. Niiden lisäksi alueella kiertelee yksittäisiä lintuja, joten asutus metsälammilla tihenee. Poikasia on tullut lentokykyiseksi 2–3 parilta vuosittain, joten uusia asukkaita tulee omasta poikastuotosta.
Kiitos lampien kaakkurilautoista kuuluu Ossi Lapille. Kuluneena kesänä lauttoja oli jo kymmenellä lammella. Ikiaikainen kaakkuri palasi monien iloksi Jäppilän linnustoon.
Teksti ja kuvat: Veli-Matti Väänänen
Kirjoittaja kiinnostui jo lapsena linnuista ja niistä tuli myös hänen ammattinsa yliopistonlehtorina.