Kerro perimä- tai muistitietosi Jäppilän alueen nimistä
Susihauta, Hiidenlampi, Orkootmäki, Rummukka, Käpry, Palestiinantie, Murniemi, Kurikkamäki… Siinä muutama mielenkiintoinen nimi Jäppilän alueen kartalta. Miten nuo nimet ovat syntyneet? – Jäppilän kartan nimistöön ja sen syntyyn ei voi ottaa kantaa tuntematta ja tietämättä historiaa, sanoo kartoittaja Mikko Pohjala alla olevassa jutussa, jossa kerrotaan peruskartoituksen ja nimien synnyn vaiheista.
Päätimme kysellä lukijoiltamme:
Kerro sinun perinne- tai muistitietosi Jäppilän alueen tilan, talon tai paikan nimien taustoista. Jäppilän kartalta löytyy paljon erilaisia ja erikoisia nimiä – hauskojakin! Kaikista nimistä olisi kiva kuulla juttuja! Lähetä juttusi syyskuun 2026 loppuun mennessä. Julkaisemme jutut jappila.fi-sivustolla. Voit kirjoittaa tietosi pirjo.riipinen(at)outlook.com tai leena.maaninen(at)gmail.com sähköposteihin.
Kuva 2. Kartoittaja Mikko Pohjala teki kartoitustyötä niin sisämaassa kuin saaristossa.
Valtakunnallisen peruskartoituksen historiaa
– Valtakunnallinen peruskartoitus aloitettiin vuonna 1947 ja se saatiin päätökseen vuonna 2007. Tämä jättimäinen urakka kattoi koko maan mittakaavassa 1:20000 tai 1:10000. Hankkeen valmistuttua vuonna 2007 Suomi oli ensimmäisiä maita maailmassa, josta oli tehty yhtenäinen ja täydellinen peruskartasto, kertoo kartoittaja Mikko Pohjala. Tämän jälkeen kartoitusta on jatkettu digitaalisilla maastotietokannoilla, joita päivitetään jatkuvasti.
Miten peruskartoitusta tehtiin
– Kun maan peruskartoitusta suoritettiin ja myöhemmin ajantasaistettiin, niin nimistö ja sen kerääminen kuului toimenkuvaamme. Kartoille tilojen, talojen ja kylien nimet johdettiin tilojen jakokartoista ja maarekistereistä (nyk. kiinteistörekisteri). Joten ne ovat faktatietoa koko maan osalta, kertoo eläkkeellä oleva, aluksi topografi- ja myöhemmin kartoittaja-nimikkeellä toiminut Mikko Pohjala. Pohjala toimi maanmittauslaitoksen kartastotehtävissä vuosina 1961–2005 jatuumaa: – Kyllähän siinä ajassa ehti tulla nimistöasiat tutuksi.
– Paikannimistö kerättiin kartoituksen yhteydessä paikallisia asukkaita jututtamalla. Näin saatiin karttojen nimistö sille tasolle, mitä se oli asukkaiden puhekielessäkin. Kun Maanmittauslaitoksen piirustustoimiston henkilöstö oli puhtaaksi piirtänyt meidän tuottaman karttaluonnoksen, niin sen jälkeen koko alueen nimistö meni Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen, Kotuksen, toimistoon tarkastettavaksi. Kun se vaihe oli läpikäyty ja mahdolliset korjaukset tehty, niin vasta sen jälkeen kartat painettiin. Myös Kotuksen henkilöstö oli kerännyt omatoimisesti paikan nimistöä ja tämä tarkistusvaihe oli hyvä ja perusteltu.
Kuva 3. Mikko Pohjala oli paljon myös saaristoissa kartoittamassa. Tässä Föglön hienoissa maisemissa.
Paikalliset asukkaat avainasemassa
– Muistissani on esimerkiksi Ylä-Lapin isot kartoitusalueet ja siellä tapahtunut nimien kerääminen. Paikalliset paliskuntien poroisännät olivat erinomaisia tietolähteitä siinä keruuhommassa. Asiaa edesauttoi myös se, kun osalla heistä ilmakuvan "lukeminen" onnistui ja nimet tuli oikeisiin kohteisiin, kertoo Mikko Pohjala. – Se oli ehdoton edellytys, kun oli kyse isoista maastoalueista. Näin sai suot, vaarat, lammet, joet ynnä muut paikat oikeat nimet. Sielläpäin paikan nimistöllä on iso konkreettinen merkitys.
Äteritsiputeritsi…
– Parhaiten yksittäisestä nimestä on muistiini jäänyt Savukosken Martinkylän seudun pienen suoalueen nimi. Paikallinen poroisäntä Karhu-Alpi sanoi suon nimeksi: Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä. Se nimi on edelleen peruskartalla! Tiedusteltaessa mitä kertoisit Jäppilän kartalla olevista nimistä, Mikko Pohjala vastaa: – Minkään yksittäisen, esimerkiksi Jäppilän paikan nimen sisältöön en voi ottaa kantaa. Se on kansan keskuudessa muodostunut, eikä voi tietää, mitä kaikkea nimi voi ”pitää sisällään”!
Topografien reunanvertauspäivät
Mitä se tarkoitti? Karttalehdessä on neljä reunaa, joiden piti sopia naapurikarttalehteen. Reunat jouduttiin aina vertaamaan. Karttalehtiä oli 3712, joten työtä riitti topografeilla siinäkin, että karttalehtien tiedot viereiseen lehteen jatkuivat sujuvasti. Peruskartoituksen kehittäjä DI Osmo Niemelä on sanonut, että Suomen tuntevan parhaiten topografit sekä topografien vaimot, jotka olivat usein kesäisin topografi-miehensä mukana milloin missäkin päin Suomea.
Karttoja saa myös paperisina
Perus- ja maastokartastoista ei enää oteta uusintapainoksia, koska paperikarttojen kysyntä on vähentynyt mobiilikarttojen käytön myötä. Painettuja karttoja on vielä Maanmittauslaitoksesta saatavissa tai asiakas voi tilata karttatulosteen haluamassaan mittakaavassa ja paperikoossa ajantasaisimmasta maastoaineistosta myös säänkestävälle materiaalille.
Teksti: Mikko Pohjala ja Pirjo Riipinen
Kuvat: Mikko Pohjalan albumi
Kirjavinkki: Vuonna 2011 ilmestyi Heikki Rantatuvan ja Yrjö Teeriahon kirja: Peruskarttamme pitkä polku. Kirja kertoo peruskartan synnyn koko tarinan paitsi topografien niin monen muun ammattikunnan osalta, joita kartan valmistaminen vaati.