Susan Kortman nauttii kevätauringosta yhdessä lapsenlapsensa Olavin ja kissaystävänsä kanssa.
Noin kymmenen kysymystä henkilöhaastattelujen sarja
Julkaisemme vuoden 2024 aikana Noin kymmenen kysymystä- henkilöhaastattelujen sarjan. Haastateltavat saavat ehdottaa seuraavaa haastatteluun saapuvaa jäppiläläistä henkilöä. Jännityksellä jäämme odottamaan montako uutta tuttavuutta tulemme tapaamaan. Tämä on sarjan kolmas henkilöhaastattelu.
Susan Kortman, olet muuttanut Jäppilään jokin aika sitten. Miten päädyit asumaan Jäppilään Huhtimäen kylälle?
Muutin Jäppilään Karjalohjalta, Lohjan ja Turun välistä juhannuksena 2022. Tyttäreni oli muuttanut näille kulmille jo aiemmin miehensä kanssa, ja he odottivat vauvaa. Minulla oli Karjalohjalla 200 neliön talo, josta kaikki lapset olivat jo muuttaneet pois. Mitä minä olisin siellä yksin tehnyt?
Lapsena vietin kesiä Siilinjärvellä ja Maaningalla, jossa äidin sisko asui jonkin aikaa. Luulen, että kiinnostus luontoon heräsi jo silloin. Minulla on ollut haave ihan lapsesta saakka, että joskus vielä muutan pohjoisemmaksi Uudeltamaalta.
Laitoin Karjalohjan talon vuokralle ja myyntiin. Löysin täältä vuokra-asunnon ja sain työpaikan. Kaikki järjestyi helposti, eikä tarvinnut kiivetä pylly edellä puuhun. Tuli tunne, että näin tämä oli tarkoitettu.
Edellinen haastateltava Lasse Leväinen halusi kysyä sinulta: Miten saisimme houkuteltua asukkaita Jäppilään?
Olen huomannut, että Jäppilässä on todella vähän asuntoja saatavilla ja varsinkin lapsiperheille. Jäppilää olisi helppo markkinoida. Tämä on luonnonkaunis, vireä, pieni kylä, jolla on hyvä sijainti. Mutta miten voi houkutella asukkaita, jos ei löydy kotia? Myös julkinen liikenne voisi kulkea useammin.
Millaisia asioita arkeesi kuuluu?
Arkeni koostuu eläimistä, työstä, luonnosta ja tyttäreni Saran perheestä. Olemme läheisiä ja saan olla heidän elämässään mukana. Olemme kuin yhtä isoa perhettä, vaikka asumme eri taloissa. Saan myös itse heiltä apua ja turvaa.
Minulla on kolme kissaa ja kaksi koiraa. Pihassa on kaksi hevosta, joista toinen on minun ja toinen tyttäreni. Saran on helppo jättää lapset minulle hoitoon ja mennä sitten puuhaamaan hevosen kanssa. Se on kätevä järjestely. Minä laulan ja tanssin lasten kanssa sillä aikaa.
Mitä teet työksesi ja miten löysit töitä muuton jälkeen?
Olen työskennellyt SPR:n vastaanottokeskuksessa Pieksämäellä toimistosihteerinä ja etuuskäsittelijänä. Hiljattain siirryin Kotokunnalle samaan työhön, kun SPR:n vastaanottokeskus loppui Pieksämäeltä.
Töiden suhteen Jäppilä on hyvä paikka, kun Pieksämäen keskustaan ja Varkauteen on sama matka ja töitä löytyy molemmista.
Olen tehnyt monenlaisia töitä elämäni aikana. Olen ollut töissä edunvalvonnassa, ABC:llä, baarissa ja kukkakaupassa. Minulla oli aikanaan myös oma yritys. Siivosin hoivalaitoksissa ja tein rakennustyömaiden loppusiivouksia. Tehdastyöstäkin ja sihteerin työstä on kokemusta. Opin nopeasti ja solahdan uusiin työyhteisöihin.
Millaisen ensivaikutelman sait Jäppilästä?
Minusta kylä on ihana ja nätti. Päällimmäiseksi nousi tunne kiireettömyydestä. Jäppilän Salessa on ystävälliset myyjät, ja tavarat pysyvät siellä paikoillaan niin, että ne löytää. Ja sieltä löytää yllättävän paljon.
Kun jään eläkkeelle 5 vuoden päästä, Jäppilässä periaatteessa on kaikki, mitä tarvitsen. On kirjasto, apteekki ja kauppa. Vaatekauppaa ei ole, mutta muutekaan en niissä niin luuhaa, vaan ostan vaatteet enimmäkseen kirpputorilta.
Täällä on paljon toimintaa, kuten kesällä grilli-illat Ahvenlammen rannassa ja uutena vuotena ilotulitusjuhlat. Täällä on paljon tekemistä ja aktiviteettia, jos haluaa osallistua. Ja hautausmaa on kaunis ja rauhallinen varsinkin talvella, kun kynttilät palavat.
Mikkelin torilla ja Kuopion torilla on käyty kesällä. Ei se ole hirmuinen matka. Ja junalla pääsee liikkumaan Pieksämäeltä. Hirveän hyvät kulkuyhteydet täältä loppujen lopuksi kuitenkin on eri suuntiin.
Mikä on lempiruokasi?
Kyllä se on hyvä pihvi ja kermaperunat.
Mikä on lempivuodenaikasi?
Ehdottomasti kevät. Siinä on niin paljon voimaa, kun luonto rupeaa puskemaan esiin ja muuttuu niin vauhdilla. Ja sitten yhtäkkiä onkin kesä. Se on joka vuosi yhtä taianomainen tilanne. Tuntuu, kuin kuulisi, miten elämä kuhisee esiin puista ja maasta. Värit muuttuvat maisemassa. Ja linnut menevät sekaisin ja huutavat kuin mielipuolet pihalla.
Mikä on erilaista, kun vertaat Jäppilää ja Etelä-Suomea?
Ihmiset ovat erilaisia täällä. Äitini asuu Martinlaaksossa Vantaalla. Hän kertoi, että hänen ystävänsä oli kaatunut kauppamatkalla. Ihmiset olivat vain kulkeneet ohi, eivätkä pysähtyneet auttamaan. Se tuntuu käsittämättömältä. Täällä ei ikinä tapahtuisi niin.
Naapurit ovat ihania. Olen aina saanut apua, kun olen tarvinnut esimerkiksi pihaton tekemiseen ja lumitöihin. Yksi naapuri tuo syksyisin porkkanoita hevosille.
Täällä on rauhallista. Etelässä ihmisillä on usein kiire jonnekin ja ilmapiiri on stressaava. Ensimmäisenä kesänä täällä havahduin siihen, miten minullakin on aina kiire kauppaan, ostokset pitää tehdä nopeasti ja sitten tulla hirveällä kiireellä kotiin. Tajusin äkkiä, että kukaan ei säntäile ja ryntäile ympärilläni. Aloin miettiä, mihin ihmeeseen minulla on kiire. Enkö voisi olla kaikessa rauhassa ja jättää kiireen ja stressin taakseni.
Liikenne on myös erilaista. Täällä on vähemmän autoja eikä kiire näy samalla tavalla liikenteessäkään kuin etelän kaupungeissa.
Mitä luonto sinulle merkitsee?
Minulla on aina ollut kova kaipuu metsään. Kuljen metsässä hevosen kanssa metsäpolkuja. Välillä olen selässä ja välillä kävelen. Katselen marjoja ja sieniä. Hevosen selästä näkee hyvin kanttarellipaikat.
Kerään myös yrttejä. Niiden kerääminen pääasiassa sijoittuu alkukesään. Nokkonen on oma suosikkini. Ratamo on myös yksi hyvä. Koivun lehtiäkin kerään teen aineksiksi, samoin siankärsämöä ja mesiangervoa. Mustaviinimarjapensaan lehdistä tulee aivan ihana tuoksu. Syksyisin kerään pietaryrttejä kimpuiksi. Ne pitävät ötökät pois talosta.
Kun liikkuu luonnossa säännöllisesti, näkee muutokset ja oppii ymmärtämään, mitä ne tuovat tullessaan. Viime syksynä rupesin katsomaan eläinten varustautumista talveen, villojen keräystä ja ruoan hamstrausta. Sanoin silloin, että nyt tulee kylmä talvi. Ja niin siitä tulikin. Jostain eläimet tiesivät sen ennalta.
Seuraan myös kuun vaiheita. Esimerkiksi kun kuun sirppi on pystyssä uuden kuun jälkeen, tulee kuiva kausi tai jos se makaa, tulee sateinen kausi. Laskevan kuun aikaan pitäisi istuttaa juurekset ja nousevan kuun aikaan vilja, joka nousee ylös. Kasvit itävät paremmin, kun istutuksen tekee oikeaan aikaan.
Kenet haluaisit kutsua seuraavaksi haastateltavaksi ja mikä on kysymyksesi hänelle?
Haastateltavaksi haluaisin pyytää Sara Uhlbäckin. Kysymykseni kuuluu, minkä takia halusitte muuttaa juuri Jäppilään?
Teksti: Hanna Moilanen
Kuvat: Sara Uhlbäck ja Hanna Moilanen