Syksy on taas täällä. Illat pimenevät, lehdet putoilevat ja aamulla saa miettiä, laittaako jo villasukat vai yritänkö vielä sinnitellä ilman. Jäppilässä luonto näyttää jälleen kerran, miten kaunista voi olla myös silloin, kun kesä on mennyt menojaan.
Näin pimeän tullen Jäppilä saattaa näyttää ulkopuolisen silmin pieneltä paikalta. Kas kun meiltä lähti bensa-asemakin. Mutta meilläpä on jotakin sellaista, mitä ei voi kauppojen tai palvelupisteiden lukumäärällä mitata.
On ihmiset.
Ympärillä on paljon hyvää
Viime aikoina olen itse saanut pysähtyä monen sellaisen asian äärelle, joita ennen piti itsestäänselvyyksinä. Arjen pienet asiat ovat saaneet uuden merkityksen. Elämä osaa nimittäin yllättää.
Aina ei mennä suunnitelmien mukaan, ja joskus eteen tulee mutkia, joita ei olisi osannut odottaa edes Jäppilän suorimmalta kylätieltä.
Silloin tarvitaan kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja uskoa siihen, että pieninkin askel on edistystä. Joskus täytyy aloittaa alusta. Ja sitten yrittää uudelleen. Ja kerran vielä. Mennä eteenpäin.
Kaiken aikaa on tärkeää muistaa, kuinka paljon hyvää ympärillä on.
Täällä tunnetaan naapurit ja kyläläiset
Ehkä tässä elämänasenteessa on jotakin hyvin jäppiläläistä. Täällä ei aina pidetä suurta meteliä asioista. Tehdään, mitä pystytään. Autetaan, kun tarvitaan.
Yritetään ottaa jokainen mukaan. Kysytään kuulumisia. Tuodaan ehkä kupillinen itse keräämiä puolukoita, soitetaan tai poiketaan ovella.
Täällä tunnetaan naapurit ja kyläläiset. Tiedetään, kenen auto lähti ennen kahdeksaa kohti Pieksämäkeä. Jos jotakuta ei ole muutamaan päivään näkynyt, joku on jo huomannut sen ja selvittänyt pitääkö olla huolissaan.
Yhteisö rakentuu pienistä asioista
Tieto kulkee kylällä nopeammin kuin internet. Mikä ei tosin ainakaan meiltä katsottuna vaadi suurta nopeutta, valokuitua datakuopassamme odotellessa. Mutta mihinkäs tässä on kiire.
Vaikka luonto hiljenee, päivät lyhenevät ja illat pimenevät, saa samalla taas huomata ikkunoissa tuikkivat valot. Yksi valo siellä, toinen täällä. Jokaisessa oma koti, oma elämä, omat riemut ja murheetkin – mutta samalla lämmin muistutus siitä, että muita on lähellä.
Ehkä juuri syksy muistuttaa meitä siitä, ettei kaiken tarvitse olla suurta ollakseen tärkeää. Naapurin tervehdys. Kysymys, mitä kuuluu. Auki oleva ovi. Niistä rakentuu välittäminen. Niistä rakentuu yhteisö.
Jäppilä saattaa olla pieni kylä keskellä luontoa. Mutta täällä on suuri sydän. Jos bensa-asemaa ei enää olekaan, niin onneksi täällä riittää edelleen virtaa – ihmisissä.
Nautitaan syksystä, huolehditaan toisistamme ja tervehditään kun tavataan!
Teksti ja kuvat: Soili Moilanen
Kirjoittaja on syrjäkylällä asuva kunta- ja aluepäättäjä.