Verhoomoyrittäjän työt tulevat ympäri Suomea. Käsityöläisammatilla ei tänä päivänä rikastu, mutta toimeentulonsa siitä voi saada.
Teksti Hanna Moilanen
Kuvat Jukka Suhonen
Kun astuu sisälle Päivi Kurosen verhoilusalonkiin, katse kiinnittyy ensimmäisenä osiinsa purettuun sohvaan. Erilaisia verhoilukankaan näytepaloja roikkuu pitkinä viuhkoina eri puolilla ajan patinoimaa puurakennusta. Ompelukoneen kiivas hurina kuuluu ateljeesta ulko-ovelle asti.
Verhoilusa
lonki on toiminut keskellä Jäppilän kirkonkylää jo vuodesta 2004 alkaen. Silti yrityksen olemassaolo tulee ajoittain edelleenkin yllätyksenä jopa vakituisesti Jäppilässä asuville.
– Työt eivät tule pelkästään jäppiläläisiltä, vaan lähikunnista ja ympäri maata aina Helsinkiä myöten, Kuronen kertoo.
Yksi asiakkaiden kestosuosikki on veneiden petauspatjat. Niitä kysellään ympäri Suomea. Lisäksi verhoiluja kaivataan nykyaikaisiin ja vanhoihin ajoneuvoihin sekä tietysti huonekaluihin.
– Ihmiset ottavat nykyisin aika kivasti myös ekologiset näkökulmat huomioon. Jos huonekalun runko ja malli ovat hyvät, se saatettaan tuoda laitettavaksi sillä idealla, että kaikkea ei tarvitse heittää hukkaan.
Yrittäjäksi oppisopimuksen kautta
Päivi Kuronen on ensimmäiseltä ammatiltaan laskentamerkonomi. Vuonna 1996 hän kuitenkin huomasi, että haluaa tehdä jotain käsillään.
Oppisopimuspaikka löytyi Varkaudesta. Teoriajaksot ja näytöt Kuronen kävi tekemässä Pohjanmaan suunnalla Teuvalla.
Yrittäjä Kurosesta tuli melkein vahingossa. Oppisopimusajan päättyessä entinen työnantaja kysyi, tulisiko Kuronen tekemään alan töitä hänelle itsenäisenä toiminimiyrittäjänä. Vastausta ei tarvinnut miettiä kauaa.
– Sain hyvää yrittäjä- ja työkokemusta. Kun kumppaniyrittäjä muutti toille paikkakunnalle, huomasin tämän tilan Jäppilässä ja päätin lähteä omilleni. Verhoiluala ei ole niin paikkaan sidottua, kuin moni muu, Kuronen kertoo.
Käsityöläisyrittäjälle puskaradio on paras mainoskanava. Hyvin tehty työ puhuu puolestaan, ja esimerkiksi perinneautojen harrastajat vinkkaavat toisilleen hyvistä tekijöitä.
– Käsityöläisyys on nykyisin Suomessa todella vaikea alan valinta. En todellakaan rikastu omalla tekemisellä, mutta saan kuitenkin toimeentuloni.
Työn tulos näkyy
Verhoilu on työnä yllättävänkin raskasta. Jousitusten vetäminen käy käsiin, ja raskaampien huonekalujen pyörittely rasittaa selkää.
Ergonomisen asennon säilyttäminen ei aina ole niin helppoa. Esimerkiksi kun Kuronen teki Jäppilän kirkon peruskorjauksen yhteydessä alttarin polvistumiskoroketta, hän sai ryömiä vetoisella lattialla pitkiäkin aikoja.
– Korokkeet oli jo kiinnitetty paikalleen. Nitoja mahtui juuri ja juuri reunan alle, Kuronen muistelee.
Parasta verhoilijan työssä on se, että näkee oman työnsä tuloksen. Tuntuu palkitsevalta, kun jokin erityisen vaikea työ onnistuu.
– Tämä on myös vapaata työtä. Saa olla oma herransa ilman että kukaan hengittää takana niskaan, Kuronen kuvaa.