Jäppilän kyläpäällikkö Sirpa Ylönen toivottaa kesäasukkaat, matkailijat ja ihan kaikki muutkin tervetulleiksi kokemaan ja elämään Jäppilän kesää.
Jäppilä ja Jäppilän kesä
lue lisää
Terveisiä aluevaltuustosta
Etelä-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston ja aluehallituksen jäsen Soili Moilanen pohtii blogissaan, miten pienten paikkojen ääni kuuluu hyvinvointialueiden päätöksenteossa ja miten yhteistyötä voidaan aktiivisesti rakentaa.
Jäppilän korvessa kasvanut
Aada Penttinen vaihtoi Ruuhilammen hiekkatiet Joensuun katuihin. Jäppilästä mieleen ovat jääneet erityisesti yhteisöllisyys ja se, miten asioita ei oteta turhan vakavasti.
Ei mitään tekemistä?
Pieni koulu pienellä kylällä on monella tapaa hyvä asia. Kyläkoulu on turvallinen, rajattu ympäristö kasvaa ja kehittyä, kun kaikki tuntevat toisensa. Pienen koulun pienet piirit luovat parhaimmillaan hyvän pohjan yhteisöllisyydelle, joka hyvällä tavalla levitessään...
Aluevaalit tarvitsevat äänestäjiä
Aluevaaleissa on tärkeää äänestää ja keskittää ääniä Pieksämäen kärkiehdokkaille, pohtii kuudella vuosikymmenellä aluetoimittajana työskennellyt Aki Heinonen Jäppilän kyläblogissa.
Joulun toiveet
Jouluun ja sen odotukseen liittyy monenlaisia toiveita. Lapsilla on lahjalistat, isovanhemmilla toive saada perhe yhteen ja kaikki lapset maailmalta kotiin yhteiseen pöytään. Isät toivovat paljon kinkkua ja äidit joulukiireiden rauhoittumista. Laajemmassa...
Miksi Pieksämäki ei halua olla maaseutukaupunki?
Pieksämäen strategialuonnoksessa ei mainita maaseutua missään kohdassa. Miksei Pieksämäki osaa arvostaa omia juuriaan ja nähdä niihin liittyviä vahvuuksia?
Jäpporiginaali
Matti Kauhanen matkusti Helsinkiin ja alkoi pohtia, mistä esi-isät ovat saapuneet Jäppilään. Suhtaudummeko joskus omaan kotiseutuun niin kiihkomielisesti, että unohdamme muut?
Juuret syvällä Jäppilässä
Toimitusjohtaja Mervi Airaksinen kertoo kyläblogissa lapsuudessa saaduista Jäppilän opeista, jotka kulkevat hänellä edelleen mukana päivittäisessä arjessa.
Salaperäinen saari
Olin varmaan alle kouluikäinen, kun käytiin ukon ja muorin kanssa Kalamasaaressa puolukassa. Isä keräsi puolukoita näppärästi kuopan reunalta. Seisoi siis itse pitkulaisessa montussa ja kauhoi marjoja poimuriin kumartelematta. Vasta kotona isä kertoi, että oli seisonut haudassa. Olin tietysti kauhuissani sekä siitä, että tuossa lähellä on hautoja ja erityisesti siitä, että joku seisoskeli haudassa!
