Pieni koulu pienellä kylällä on monella tapaa hyvä asia. Kyläkoulu on turvallinen, rajattu ympäristö kasvaa ja kehittyä, kun kaikki tuntevat toisensa. Pienen koulun pienet piirit luovat parhaimmillaan hyvän pohjan yhteisöllisyydelle, joka hyvällä tavalla levitessään...
Aluevaaleissa on tärkeää äänestää ja keskittää ääniä Pieksämäen kärkiehdokkaille, pohtii kuudella vuosikymmenellä aluetoimittajana työskennellyt Aki Heinonen Jäppilän kyläblogissa.
Jouluun ja sen odotukseen liittyy monenlaisia toiveita. Lapsilla on lahjalistat, isovanhemmilla toive saada perhe yhteen ja kaikki lapset maailmalta kotiin yhteiseen pöytään. Isät toivovat paljon kinkkua ja äidit joulukiireiden rauhoittumista. Laajemmassa...
Pieksämäen strategialuonnoksessa ei mainita maaseutua missään kohdassa. Miksei Pieksämäki osaa arvostaa omia juuriaan ja nähdä niihin liittyviä vahvuuksia?
Matti Kauhanen matkusti Helsinkiin ja alkoi pohtia, mistä esi-isät ovat saapuneet Jäppilään. Suhtaudummeko joskus omaan kotiseutuun niin kiihkomielisesti, että unohdamme muut?
Toimitusjohtaja Mervi Airaksinen kertoo kyläblogissa lapsuudessa saaduista Jäppilän opeista, jotka kulkevat hänellä edelleen mukana päivittäisessä arjessa.
Olin varmaan alle kouluikäinen, kun käytiin ukon ja muorin kanssa Kalamasaaressa puolukassa. Isä keräsi puolukoita näppärästi kuopan reunalta. Seisoi siis itse pitkulaisessa montussa ja kauhoi marjoja poimuriin kumartelematta. Vasta kotona isä kertoi, että oli seisonut haudassa. Olin tietysti kauhuissani sekä siitä, että tuossa lähellä on hautoja ja erityisesti siitä, että joku seisoskeli haudassa!
Abiturientti Hanna Tenhunen kuvaa blogitekstissään lapsuutensa muistoja Jäppilästä. Vaikka oma polku vie pian jatko-opintoihin muualle, Jäppilään on silti aina hyvä palata.
Juuret ovat pultanneet minut tiukasti kiinni isieni ja äitieni maahan. Tiivis oksisto työntyy pääni läpi erinäisin säikein ulottaen mieleni maiseman eri aikakausien kotiseutuun välähdyksenomaisina muistoina, tuntoina, tuoksuina, makuina ja kuvina.